Syyskuu: Jos nyt aloittaa niin loppua ei näy

Tämä päivitys julkaistaan takautuvasti muiden talvikauden 2017-2018 päivitysten joukossa. (Kun blogin kirjoittaja heräsi pitkäksi venyneiltä talviuniltaan.)

Takan muurauksen ollessa ammattilaisten käsissä oli talon omalla väellä aikaa viritellä uusia projekteja alulle. Monikossa siis. Avaimet onnistuneeseen yhdessä remontoimiseen on nimittäin siinä, että molemmilla on oma projektinsa.

Isäntä avasin sen verran ison remonttikohteen, että siihen palataan vielä useamman kerran. Mutta alkupalat näyttivät tältä:

Aurinkoinen syyskuun 24. päivä tuntui sopivalta ajankohdalta aloittaa kuisti- ja parvekeremontti. Kuisti suojattiin talven ajaksi rakennusmuovilla, ja tästä jatketaan keväällä. Meillä ei ole tiedossa milloin nyt pois purettu kuisti on tehty, mutta alkuperäinen se ei ollut. Jossakin vaiheessa kuistin yläpuolella ollut parvekekin on purettu pois, ja kuistiremontin myötä parveke on tarkoitus palauttaa paikalleen. Ovihan kuistin yläpuolella odottaa jo valmiina. Emme ole onnistuneet saamaan käsiimme mistään vanhoja kuvia paikasta, joten alkuperäisestä kuististakaan ei ole käsitystä. Toisaalta olen antanut itseni ymmärtää, että kuisti on se osa vanhoissa taloissa, joka usein eli ajan mukana. Vaikka talot muuten säilyivät entisellään, kuistit ovat muuttunut helpommin aikojen saatossa vastaamaan erilaisia tyylisuuntauksia remonttien yhteydessä.

Erottamattomat kumppanukset mies ja moottorisaha

Toinen syyskuun lopulla aloitettu uudistus oli meidän makuukammarimme maalaus.

En tiedä millä nimellä tuota seinien alkuperäistä ruskeankeltaista väriä pitäisi kutsua, mutta joka tapauksessa se sai jäädä nyt vaaleansinisen maalipinnan alle. Itse olisin valinnut hieman enemmän vihreään taittavan sävyn seiniin, mutta tämä oli vaihtoehdoista enemmän miehen mieleen minun arpoessani kolmatta päivää kahden eri sävyn välillä. Vasemmanpuoleisessa kuvassa maali näyttää erehdyttävän valkoiselle, mutta oikeanpuoleisessa kuvassa sävy on lähempänä sitä mitä se on luonnossa. Maalina oli tällä kertaa minulle uusi tuttavuus Coloria Greenline Remonttimaali. Erityisesti muovittomuus ja hyvä puhdistuksen ja pesun kesto kiinnittivät huomioni tässä maalissa. Vanhan maalin tyypistä ei ole minkäänlaista käsitystä, joten jää nähtäväksi kuinka hyvin uusi maali tulee seinässä pysymään. En uskaltanut käyttää esimerkiksi maalipesua vanhan maalin puhdistamiseen, koska nämä seinät ovat kaikkien muiden seinien tapaan enso-pahvia tai -tapettia, enkä tiedä kuinka pahville kävisi maalipesukäsittelyssä. Pesin seinät kidesoodalla ja sen jälkeen ihmesienellä sekä hioin kevyesti siinä toivossa että vanha maalipinta hieman karhentuisi. Laipio on maalattu Teknoksen paneelikattomaalilla, kuten muutkin valkeaksi maalatut laipiot tähän mennessä.

Kummassakaan projektissa ei edetty syyskuussa alkua pidemmälle. Makuukammarissa oli vielä pönttöuuni maalaamatta, enkä edelleenkään tiennyt mitä tekisin lattian kanssa. Yläkerran makuukammareiden lattiat on käsitelty jollakin tavalla hieman punertaviksi tummanruskeiksi. Pinta on kuitenkin läpikuultava eikä peittomaalattu. Nykyaikaisilla pesuaineilla pestessä pinta muuttuu hieman tahmeaksi. Mutta johtuuko se sitten itse käsittelystä vai sen pinnalla olevasta liasta? Meille ei ole vielä selvinnyt mikä tuo lattiassa oleva käsittely on, joten myös lattian kohdalla on täysi arvoitus mikä maali siinä kestäisi, ja tuleeko alla oleva käsittely maalipinnasta läpi. Yöpöydät ovat menossa vaihtoon kunhan vain tietäisi mitä on tulossa tilalle, samoin valaisimet pitäisi löytää, ja seinätkin näyttivät sen verran yksivärisiltä ja jollakin tavalla tylsiltä - ja ehkä koko huone hieman liian siniseltä - maalauksen jälkeen, että jotakin täytyy vielä keksiä... Taas kerran on todettava että onneksi olemme hyviä sietämään keskeneräisyyttä. Kunhan vain jossakin välissä saisi aina nämä keskeneräisyydet päätepisteeseensä.

Luonto saattaa kuitenkin tunnollisesti joka kesän päätökseen hienolla väriloistolla.