Tämä vuosi ja tulevia remonttisuunnitelmia

Mies sai joululahjaksi "vuosikirjan"

Wannabe-sisävesisaaristolaistenkin vuosi 2016 on lopuillaan. Päällimmäinen ajatus vuodesta on saunaremontti. Oikeastaan koko vuosi on jollakin tavalla ollut saunaremontin värittämä. Asian kimpussa oltiin tammikuun pakkasista (Laho, lahompi, lahoin) aina joulukuulle asti (Monen pitkän viikon jälkeen), kun kannettiin viimein edes jotakin kalusteita saunatupaan. Saunaremonttia suunniteltiin, tehtiin ja loppuvuodesta fiilisteltiin. Kaikkia näitä vaiheita toteutimme antaumuksella.


Kun sekä vuosi että vuoden pääprojekti on saatu loppusilausta vaille valmiiksi, kaivellaanpa hieman suunnitelmien pinoa, ettei pääse totuus unohtumaan. Kesähuvilanhan ei ole tarkoitus olla mikään lepokoti, vaan loputtoman raadannan leiri, jossa työ ei tekemällä lopu ;-)

Meille tuntuu muotoutuvan jonkinlainen "viisivuotissuunnitelma", joka takaa että aurinkotuolien hankkimista ei tarvitse vielä edes harkita. Tässä tiivistetty tämänhetkinen sisävesisaaristolaisten to do -lista enemmän tai vähemmän vakavissaan ilmoille heitetyistä ajatuksista:

• Makuukammareiden seinien maalaus
• Yläkerran lattian maalaus
• Alakerran laipioiden maalaus
• Alakerran lattioiden maalaus
• Huvilan tulisijojen kunnostus
• Saunan vintti kesähuoneeksi
• Laituri/saunan edustan terassi
• Ikkunoiden entisöintiä
• Rännit
• Uusi vessa
• Pihan kunnostaminen
• Metsän kaataminen ja maiseman siistiminen
• Huoltomaalausta
• Kesäkeittiön rakentaminen
• Parvekkeen rakentaminen ja kuistin kunnostus
• Kasvihuone emännälle ja laavu isännälle

Tai jotakin tuohon suuntaan. Ei taida viisi vuotta riittää.

Tänään kävimme päivällä saaressa ulkoiluttamassa koirat että jaksavat sitten illan nukkua sisällä rakettien paukkeesta välittämättä. Vuoden viimeisen päivän kunniaksi huvila nautti aamupäivän auringosta, joten sain hieman kuviakin napattua sisältä edes jonkinlaisessa päivänvalossa.

Aamupäivän aurinko pilkisti tupaan vuoden viimeisenä päivänä

Portaikon ja yläkerran pinkopahviseinät yhdistettynä auringonpaisteeseen saavat aina aikaan jotenkin levollisen ja hymyilevän mielen. En malta odottaa että portaiden päästä pääsee parvekkeelle auringonpaisteeseen.

Siksi nytkin piti käydä kuistin katolla fiilistelemässä. Aurinko taitaaa olla lakikorkeudessaan.

Myös keittiössä oli juhlavalaistus

Sain tehtyä joulun alla oviverhot käyttämättä jääneistä Ikean verhoista, parista Ikean fleeceviltistä ja kaistaleesta pellavakangasta jota oli jäänyt jostakin ompeluprojektista.

Tupakin sai uudet verhot jouluksi. Verhojen jouluisiin koristeisiin päätyivät vanhat avaimet ja käkikellon punnukset

Menossa ovat vuoden viimeiset tunnit. Kalenterin viimeisessä kuvassa komeilee muuten yksi Varkauden tehtaan kauneimmista rakennuksista; sellutehdas vuodelta 1919. Ilta on pimentynyt, koirat käytetään vielä pikaisesti ulkona ennen paukkeen alkua, kuohuviini on kylmässä. Päällimmäisenä tunteena tästä vuodesta on kiitollisuus. Niin monesta asiasta. Ukko-kulta, omat vanhemmat, muut tärkeät sukulaiset, koira-mummeli joka edelleen tepsuttaa kanssamme, Ystävät - vanhat ja uudet, itsensä ylittämiset useassa asiassa näiden edellä mainittujen kanssa ja tuella. Tämä on ollut yksi elämäni parhaista vuosista.

Kiitos.

Puuhella saa kunniatehtävän ja muita jouluvalmisteluja

Vaikka mies onkin jo kahtena iltana saunan lauteilla puhunut kaikenlaisia saunan vintin remontointijuttuja (olen ollut aistivinani että sormet syyhyäisivät sorvin - tai tässä tapauksessa jiirisirkkelin - ääreen), joulun alla ei ole rakennettu kuin joulukuusi. Ja sekin on ehtinyt jo kertaalleen kaatua. Syypäitä eivät olleet koirat, vaan tuuli, joka puhalsi eilen illalla navakasti. Nurkista ei sentään niin paljon vedä että tuvassa kuusi kaatuisi, vaan joulukuusi on sijoitettu kuistille.

Tupaankin joulua on tuotu, vaikka kuusta ei sisään kannettukaan

Puuhellankin tehtävä liittyi luonnollisesti jouluvalmisteluihin. Meidän Kotiliesi 20 sai kinkun paistettavakseen. Insinöörimäiseen tapaan mies käytti yhden päivän kinkunpaiston demonstrointiin tyhjällä uunilla selvittäen leivinuunin ja paistouunin lämpötiloja ja etsien optimiolosuhteita kinkulle. Seuraavana päivänä kinkku päätyi leivinuunin puolelle.

Kinkku uunissa

Nyt lyhyen käyttökokemuksen perusteella sanoisin että Kotiliedessä on sitä jotakin insinööreihin vetoavaa. Siinä on katsokaas vipstaakeja mitä käännellä eri asentoihin. On höyryventtiileitä, savukaasujen säätöpelti ja korkeussuunnassa säädettävä tulipesän arina. Se paistaa, keittää ja kärventää, ja ruuan ja huoneilman lisäksi se lämmittää myös vettä. Alkuperäisten tuote-esitteiden mukaan tämä on tehty vetoamaan kotitalouksista huolehtiviin vaimoihmisiin, mutta kyllä nämä ominaisuudet saavat myös miehen vaikuttumaan. Liekö entisaikaan talojen isännät edes olleet selvillä näistä edistyksellisistä ominaisuuksista. Tosin itse en ole selvillä edes siitä että kuinka edistyksellisiä nämä ominaisuudet ovat olleet. Mutta hienosti on saatu pakattua paljon ominaisuuksia pieneen pakettiin.

Vanhoja antikvariaatista löydettyjä Kotilieden esitteitä

Jälleen kerran tuli todettua että toisen romu on toisen aarre. Löysin tori.fi:n kautta syksyllä uuniin varaosia. Nyt saatiin ehjä tuhkaluukku ja puuttuva höyryventtiili paikalleen. Jos on heittämässä pois käyttökelposta tavaraa, kannattaa siis aina ensin kysyä tarvitseeko joku muu sitä.

Kotiliesi sai joululahjaksi uuden tuhkaluukun

Joulua vietetään saaressa navakan etelätuulen tuivertaessa ulkona. Katsotaan kuinka pitkään kuusi pysyy pystyssä.

Monen pitkän viikon jälkeen

Kun rannalta katsoi suoraan jään yli, näkyi kahdessa kohdassa vastakkaisessa saaressa valo. Kun katseen käänsi hieman sivuun, näkyi meidän saari pimeänä. Mutta enää ei tarvitse olla saaren pimeässä illassa valottomana.

Saunamökin valaisua

Ensimmäisen kerran jään paksuutta tutkittiin 3.12.

Läheisen saaren vakituisella asukkaalla näyttää olevan selvät sävelet jäätien pohjan teon kanssa. Meidän touhumme näyttää hieman äkkinäiseltä siihen verrattuna. Mutta ennen itsenäisyyspäivää marssimme kelluntapukuostoksille, ja viime viikon keskiviikkona lähdimme ensimmäiselle tiedusteluretkelle kohti omaa saarta. (Jos on hukkuakseen, on kohteliasta hukkua niin että löytäminen olisi helpompaa.) Järven selällä oli syvänteen kohdalla vielä niin ohut jää, että tiedusteluretkemme tyssäsi sillä kertaa siihen, mutta lauantaihin mennessä pakkaspäivät olivat tehneet tehtävänsä. Ja me pääsimme hukkumatta ja kastumatta saareen!

Jäitä pitkin tultiin tälle talvelle ensimmäisen kerran 10.12.

Hieman täytyy jatkaa talveenvalmistautumisrituaalien listaa. Mainitsin aikaisemmin, että vesipumpun kun muistaa järvestä nostaa niin se on siinä. Sen lisäksi olisi hyvä muistaa tuoda kaira, tuura, puoshaka, naskalit ja potkuri sulan veden aikaan mantereen puolelle. Sekä paljun savupiippu jos haluaa kotona ollessaan nauttia paljun lämmöstä pimenevissä syksyilloissa mökille pääsyä odotellessa. Paljun piippu toimitti pressusaunan piipun virkaa kesällä, ja unohdimme tuoda sen kotiin kun saatiin oikea sauna taas käyttöön. Ei olla siis paljuiltu ei...

Pihalla olevista pienistä jäljistä päätellen ei mökin ole kaikkea aikaa tarvinnut yksin viettää. Lähestyvästä joulusta huolimatta liikkeellä eivät ole olleet tontut vaan kauriit. Piha ja kuusikko oli täynnä kauriin jälkiä, ja maanantaina mies näkikin kolme kaurista mökin edustalla.

Saunarakennuksessa oli vastassa tyhjyyttään ammottava saunatupa, jonka sisustuksen suunnittelu ei ole edenyt toistaiseksi sen pidemmälle mihin syksyllä asian kanssa jäätiin. Väliaikaissisustus koottiin mökin vintiltä, kotivarastolta, ystävältä saaduista verhoista ja vanhasta astiakaapista jota olin saunatupaan vähän kaavaillutkin. Lämpöä saunatupaan saadaan tässä vaiheessa kaasulämmittimellä ja tietysti saunaa lämmittämällä.

Lisää vain himmeli. Saunatupa valmistautuu jouluun.

Kalusteiden lisäksi saunatupaan laitettiin paikalleen talvi-ikkunat. Sisäikkunat löytyivät saunan vintiltä ja ne ovat vanhaan tyyliin heloittamattomat  ja siis tarkoitettu asennettavaksi paikalleen nauloilla, eikä niitä ole suunniteltu avattaviksi. Pokien yläosassa oli kaksi pientä tappia joita varten ikkunankarmeissa oli vastaavasti pienet reiät. Antiikkiverstas myy saranattomien ikkunanpokien kiinnitykseen hyvin tutun näköisiä nauloja, mutta hyvänen aika mihin hintaan. Naulat näyttävät erehdyttävästi Mustadin kengitysnauloilta, joita saa lähimmältä Hommoojalta eli Hankkijalta noin 0,08 euron kappalehintaan (vähän koosta riippuen), kun Rakennusapteekin hinta naulaa kohden on 0.35 eur eli yli nelinkertainen. Hankkijalta ostetulla 250 naulan paketilla asentaa sisäikkunat useana talvena. Kiilamainen suorakaiteen muotoinen naula toimii hyvin tässä tarkoituksessa kuten Rakennusapteekinkin sivuilla todetaan.

Talvi-ikkunat

Sisällä mökissä ei päässyt varsinaisesti hiki tulemaan. Mökkiä alettiin lämmittää kylmästä jonkin verran pakkasen puolelta. Yläkerran makuukammarissa tarkeni oikein hyvin pönttöuunin lämmössä, mutta alhaalla ei ollut aamuisin kuin 5-10 astetta lämmintä. Mutta vanhan hirsirakenteisen ja lautalattiaisen talon lämpö on kyllä jotakin erityistä lämpöä. Kun pahin kosteus saatiin lämmitettyä pois ja tupaan saatiin 15 astetta lämmintä, tuntui sisälämpötila jo lähes mukavalta. Mökin pariovet ovat tiivistyksen kannalta haasteelliset, ja uskon että niiden kanssa vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia ja oven eteen kannattaa asentaa perinteiseen tyyliin oviverho.

Meidän koirat tietävät mistä löytyy lämmin paikka...

...ja sen jälkeen mukavan pehmeä paikka.

Neljän mökillä vietetyn päivän jälkeen pääsivät koirat hetkeksi takaisin kotiin toipumaan mökkeilystä. Ensi viikon kuluessa aloitetaan mökin lämmittäminen joulua varten, katsotaan mahtuuko kinkku Kotiliesi 20:n uuniin paistumaan ja löytyykö kuusikosta joulukuusi vai ei.

Kotoillen kohti joulua

Olen kasannut kodinhoitohuoneen pöydän nurkkaan jo kohtuullisen kasan asioita jotka odottavat mökille viemistä. Tädiltäni sain tulevan kengityssepän mielestä maailman hienoimman emalimukin! Hän oli löytänyt sen ystävänsä ostamasta purettavasta vanhasta mökistä. Mukana ollut suklaa ei koskaan selvinnyt keittiön pöytää pidemmälle, mutta paketissa oli vielä myös kaksi ihanaa pyyhekoukkua ja kaunis vanha keittiöpyyhe.

Tiedä sitten johtuuko suklaasta, mutta ideoita ja ajatuksia on tullut vähän itse kullekin meidän taloudessa. Isännän nuorempi poika koittaa parhaansa mukaan loihtia minusta esiin inspiraatiota hänen huoneensa uudelleen sisustamiseen. Tällä hetkellä homma on vielä ajatuksen tasolla, mutta jonkinlaista suunnitelmaa on pohdittu. Hieman poden huonoa omatuntoa, sillä jos 15-vuotias miehen alku haluaa sisustaa huoneensa uusiksi, pitäisi olla jo itselläkin hihat käärittynä.

Toistaiseksi omat ideat ovat olleet pienimuotoisempia ja nopeammin toteutettavia. Sohvan puhdistamisen jälkeen päätin että sohvatyynyjen on aika saada uudet päälliset. Koirahuushollissa sohvatyynyt kannattaa varustaa irrotettavilla ja pestävillä päällisillä, joten tällä kertaa ompelin niihin vetoketjut. Tässä yhteydessä testiin pääsi oman armaani minulle syksyllä löytämä Singer vuosimallia -59. Miksi pyytää miestä ostamaan kukkia, jos hän voi tuoda ompelukoneen. Sohvatyynyistä tuli talven kunniaksi jäänsiniset. Kankaan löysin viime talvena Eurokankaan kilokangaskorista.

Kodissamme on pyörinyt jo pidemmän aikaa turhaakin turhempi kaluste, nimittäin CD-levykaappi, jonka levyt on jo aikoja sitten roudattu ullakolle siitä yksinkertaisesta syystä että emme kuuntele niitä. Syy miksi olen kaappia pyöritellyt edelleen nurkissa on sen ulkonäkö, josta kovasti pidän. Säännöllisin väliajoin olen yrittänyt keksiä sille uutta käyttötarkoitusta saamatta mitään kuningasideaa asiasta. Vähän aikaa sitten virisi ajatus jonkinlaisesta koriste-esinekaapista, mutta hyllyjen asentaminen kaappiin tuntui työläälle, kunnes tajusin että ratkaisu on varsin yksinkertainen, ja keksin hakea ullakolta tarvittavan määrän CD-levykoteloita. Päälle skräppäilypaperia tai mitä se nyt onkaan, vähän tunnelmavaloa sekaan, ja tadaa! tunnelmallinen viinikaappi oli valmis. Vieressä oleva rottinkiarkku toimii lehtilaatikkona.

Kätevän emännän viinikaappi CD-levykalusteesta. (Vain pullot puuttuvat. Tai no on siellä yksi.)

Kun tuokin asia oli saatu kuntoon, rohkenin ottaa viime viikonloppuna työn alle projektin jota olen ajatellut jo useamman joulun alla, mutta homma on jäänyt joka kerta suunnitteluvaiheeseen. Nyt näen kuitenkin niin elävästi sielunsilmieni edessä saunatuvan nurkassa roikkuvan himmelin, että sen askarteluun oli ehdottomasti tartuttava. Parissa illassa ja parin punaviinilasillisen jälkeen syntyi perinteinen olkihimmeli. Enempää viiniä olkien järjestäminen ei ehkä olisi kestänyt. Vielä kun saan jotenkin kuljetettua tämän ehjänä saareen niiden muiden kuljetusta odottavien tavaroiden kanssa. Hiihdänkö jään poikki himmeli hampaissa vai istunko moottorikelkan kyydissä olkikyhäelmä käpälässä oljet tuulessa lennellen?

Googlen kuvahaulla löytyy jos vaikka millaista himmelimallia. Nykyisin himmelimateriaalina näyttää olevan oljen ja muovipillien lisäksi myös lasiputkia, joista saa moderneja kimaltavia himmeleitä, joten perinteinen koriste taipuu moneen paikkaan. Googlen avulla löytyy myös ohjeita himmelin tekemiseen.

Itse tehty olkihimmeli

Sohvan siivous

Jäät vahvistuvat ärsyttävän hitaasti. Joulua odotellaan siis vielä kotona. Lunta on maassa jo sen verran, että koirakotonakaan ei kärsitä jatkuvasti kuratassuista. Niinpä katsoin hyödylliseksi suorittaa sohvan perusteellisemman puhdistuksen tässä vaiheessa. (Tarpeelliseksi se on todettu jo paljon aikaisemmin, joten en halunnut ottaa kuvia ennen puhdistusoperaatiota.)

Puunattu sohva, mutta kuka pesisi matot :)

Oho!

Neljän ihmisen ja kolmen koiran taloudessa sohvan on oltava iso, mukava, helposti puhdistettava ja koirankarvoja "hylkivä". Niinpä nelisen vuotta sitten päädyttiin hankkimaan Pohjanmaan Kalusteen nahkainen kulmasohva. Sohvan ostamisesta sen verran, että jollekin trukkikuskille oli sattunut huono päivä sohvamme toimituksen yhteydessä. Ensimmäisessä meille tuodussa versiossa oli nimittäin työnnetty trukin piikit sohvan rungosta läpi. Tämän jälkeen ei ole sohvassa moittimista ollut.

Selkeät tahrat tulee pyyhkäistyä sohvasta pois aina silloin kun niitä huomaa, mutta ajan kanssa valkeassa nahkasohvassa alkaa näkymään niin koirista kuin ihmisistäkin aiheutuvaa kaikenlaista "nuhjaantumista". Olemme käyttäneet sohvan puhdistukseen nahkapinnoille tarkoitettuja puhdistusliinoja, mutta liinat ovat melko pieniä ja niitä kuluu vähintään puoli pakettia kerralla, ja välillä vaikuttaa siltä että liinojen irrottama lika jää jotenkin pyörimään siihen nahan pinnalle.

Netistä löytyy monenlaista menetelmää nahkasohvan puhdistukseen. Itse elän siinä kuvitelmassa, että nahkaa pitää puhdistuksen lisäksi myös rasvata että se säilyy hyvänä. Sen vuoksi suhtaudun epäilevästi esimerkiksi Fairyn käyttöön nahan puhdistuksessa - ellei huolehdi rasvaamisesta puhdistuksen jälkeen. Fairyn voisi kuvitella irrottavan tehokkaasti lian sohvasta, mutta kuivattaako se myös nahkaa? Taikasienen tai Universal Stonen hylkään myös välittömästi nahkasohvan puhdistukseen siitä syystä, että ne perustuvat aineen tai sienen hankaavaan vaikutukseen, myös Universal Stone, joka sisältää savea. Kovien pintojen puhdistuksessa taikasieni ja Universal Stone kuuluvat kyllä suosikkeihini.

Oli puhdistusmenetelmä mikä tahansa, aina kannattaa kokeilla ensin huomaamattomaan kohtaan mitä tapahtuu. Ison nahkasohvan huoltaminen oli työläs mutta palkitseva operaatio. Imuroinnin jälkeen puhdistin likaisimmat istuintyynyt Belvoirin nahanpuhdistusliinoilla (Belvoir Tack Cleaning Wipes), sen jälkeen puhdistin sohvan kauttaaltaan osa kerrallaan pehmeällä kostealla sienellä ja Belvoirin valjassaippualla (Belvoir Tack Conditioner), pyyhin puhtaalla kostealla kangasliinalla ja kuivasin pyyhkäisemällä kuivalla kangasliinalla. Puhdistuksen jälkeen hemmottelin sohvaa vielä nahanhoitoaineella (Renapur Leather Balsam).

Taas kelpaa sohvalla köllöttää. Nyt voisi ottaa ilon irti talvikuukausista ja laittaa ne matotkin taas olohuoneen lattialle ennen kuin uudet kurakelit yllättävät!

Valoa auringosta

Eipä ole auringon valoa ollut viime päivinä tarjolla. Kun vuoden pimein aika vääjäämättä lähenee, sisällä tarvitaan vastaavasti enemmän loistetta. Saarihuvilamme lamput loistavatkin auringonvaloa, sillä energianlähteenä ovat akkuihin kytketyt aurinkopaneelit. Paikka oli ostettaessa sähköistämätön, ja aurinkopaneelijärjestelmän asennus oli yksi jo viime syksynä toteutetuista töistä. Nyt järjestelmästä on siis noin vuoden verran käyttökokemusta.

Ilma(i)sta sähköä

Itse olisin pihistänyt aurinkopaneelijärjestelmän hankinnassa ja tyytynyt 12 V järjestelmään tarkoituksenani saada sähköä lähinnä valaistukseen, pieneen televisioon ja puhelimien lataamiseen. Mies päätti kuitenkin panostaa, ja veikin sähköasioista hyvin vähän ymmärtävää emäntää loppujen lopuksi kuin pässiä narussa. Ja hyvä niin. Asennettu kahden paneelin, kahden akun ja invertterin järjestelmä tarjoilee minulle pistorasioista 230 V melkein vuoden jokaisena niistä päivistä kun sitä tarvitsen.

Kolmen koiran lisäksi meillä on käytännössä neljäskin lemmikki, eli imuri, koska sitä ulkoilutetaan lähes yhtä usein kuin koiriakin. Pölyä, roskaa ja koirankarvoja imevää lemmikkiä on nyt mahdollista pitää myös mökillä, ja Dyson onkin uskollinen lenkkeilykumppani huvilan lattioilla. En tiedä kuinka olen aikaisemmin tullut toimeen ilman tätä keksintöä! Niinkuin TV-shopin mainoksessa tässä kohdassa sanottaisiin. 12 V sähköjärjestelmä olisi ollut silkkaa hulluutta jo pelkästään tästä syystä. Niin paljon kuin tykkäänkin vanhoista leveistä ns. kouluharjoista - joita myös käytän lattioiden puhtaanapitoon - en enää luopuisi näin helposta imurinkäyttömahdollisuudesta mökkiolosuhteissa.

Imurin lisäksi pistorasiat tarjoilevat virran myös A+ -energialuokan jenkkijääkaappiin, televisioon, radioon ja kaikenmaailman latailtaviin nykyajan härpäkkeisiin, sekä pieneen kanavapuhaltimeen, joka on osoittautunut tarpeelliseksi puuhellan hormin päässä toistaiseksi.

Yksi asia näissä sähköjutuissa on, jonka kanssa en oikein tahdo tulla toimeen. Valokytkimet. Minä HALUAN sellaiset vanhat katkaisijat, tai ainakin vanhanaikaiset. Nyt käytössä olevat kytkimet eivät ole vakuuttaneet minua millään tavalla. Niin paljon kuin arvostankin sitä kuinka hienosti mies on sähkötyöt hoitanut, kuunnellut toiveitani pistorasioiden paikoista ja muuttanutkin niiden tai valaisimien paikkoja jos olenkin todennut, että ei ollutkaan hyvä tässä, vaan ehkä tuossa toisessa kohdassa ja lisännyt niitä jos olen pyytänyt, niin kuitenkin - kaikella rakkaudella ja arvostuksella sitä työtä kohtaan - inhoan langattomia valokatkaisimia jotka meillä on käytössä. Ne näyttävät rumilta muovisilta rihveleiltä, ja ne tuntuvat rumilta muovisilta rihveleiltä. Sitä paitsi yksi niistä ei ole edes toiminut melkein vuoteen. Yritämme tulla toimeen asian kanssa; minä sen kanssa että ne ovat olemassa ja isäntä sen kanssa että minä en tule toimeen niiden kanssa. Pidän siitä ajatuksesta mikä hänellä näiden katkaisimien kanssa on, eli sähköjohtoja joutui vetämään huomattavasti vähemmän, ja katkaisimet voi emäntä sijoitella vapaasti juuri siihen kohtaan mihin haluaa. Siksi minusta tuntuukin pahalle inhota näitä katkaisijoita, koska osittain niissä on ajateltu ihan minua itseäni (suurimmalta osalta kuitenkin sähkötöiden helppoutta, eli kuinka mies pääsee vähemmällä). Mutta kunhan olen varma siitä, että kytkimet ovat oikeilla kohdilla, vaihdan ne vaikka itse jos ei muu auta.

Rihvelit

Isännälläkin on tässä kuitenkin myös visuaalinen pointti. Hän haluaa sähköjohtoja näkyville mahdollisimman vähän koska niitä ei alunperin täällä ole ollut. Itse puolestani ajattelen pintavetoina vedettyjen sähköjohtojen istuvat ympäristöön huomattavasti paremmin kuin nuo rihvelit. Ja niinhän sähköjä on vanhoihin taloihin vedetty kun sitä on viimein ollut saatavilla. Minulla on myös jonkinlaisia tunnesiteitä pintavetosähköjohtoihin. Muistan kun pienenä tyttönä mummon ja papan tuvassa seurasin useita kertoja katseellani katonrajassa meneviä johtoja ja sitä mihinkä kukin niistä vei.

Kuva lainattu Parolan asemalta

Kuva lainattu Kootuista muruista

Kivoja sähköjä ja katonrajaviihdettä vaikuttaisi olevan tarjolla esimerkiksi Koottujen murujen talossa ja Parolan asemalla varauksin. Varauksin siksi, että Parolan asemallakin mainitaan käytössä olevan langattomat valokytkimet. Hmm... Liekö kuinka paljon laadussa eroja näissä keksinnöissä. Olisi mukava tietää onko jollakin positiivisempia kokemuksia kuin itselläni.



Niin kuin sanoin, sähköä on saatavilla lähes aina tarvittaessa. Jos mökillä asustaa pidempiä aikoja kuten me teemme, kaksi paneelia ja akkua ei aivan riitä tällä varustuksella. Vaikka sähkölaitteet eivät paljon virtaa veisikään, invertteri vie jo itsessään jonkin verran sähköä. Enkä osaa yhtään sanoa että minkä verran - tiedän vain että vie, koska minulle on niin kerrottu. Silloin tällöin käy siis niin, että aurinko ei paista ulkona eikä sisällä. Keskikesällä ongelmaksi tulee ruokien säilytys ilman sähköä, mutta kylmempinä vuodenaikoina se ei ole ongelma kun ruuat voi laittaa joko ulos tai kellariin. Niinpä mökkielämää voi melko kivuttomasti viettää edelleen myös sähköttä. Ensi vuonna ohjelmassa lienee kuitenkin parin lisäpaneelin ja akun hankkiminen, näin olen ymmärtänyt.

Öljylamppujen ja kynttilöiden luoma tunnelmavalo on välillä myös ainoa valo.

Mökin sopiva varustelutaso on makuasia, ja se määrittää mielestäni pitkälle myös sähkön tarvetta. Me olemme tyytyväisiä tähän varustelutasoon. Emme halua mökille juoksevaa vettä, sisävessaa tai peruslämpöä. Siksi emme kaipaa myöskään sähköä valtakunnan verkosta.

Talven odotusta

En ole pitkään aikaan odottanut talvea. Ehkä viimeksi joskus lapsena. Nyt odotan. Mökkiä ei laiteta meillä talveksi odottamaan uutta kevättä, vaan mökki on laitettu odottamaan talvea. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että saunan vesipumppu on otettu pois käytöstä ja huolehdittu että mökille ei jää mitään mikä ei kestäisi jäätymistä. Näillä toimenpiteillä mökki on valmis talvikäyttöön.

Pikku-koira mökin kuistilla talvi-illan hämärtyessä maaliskuussa 2016

Odotan myös joulua, jota en sitäkään ole odottanut moneen vuoteen. Haaveissa on joulun vietto mökillä. Odotan siis ennen kaikkea pakkasta ja jäätä. Saa nähdä kuinka käy. Minulle käy myös toki niin leuto alkutalvi, että jouluna pääsee liikkumaan vielä avovettä pitkin.

Ripustetaanko joulusukat tänä jouluna kodin vai mökin takan reunukselle?

Talven tulon suhteen olen todellakin vain odotellut. Olen laiminlyönyt kaikki normaalit talveensiirtymisrituaalit toistaiseksi. Esimerkiksi kukat ovat kotona vielä pihalla ja lasiterassilla, eikä yhtäkään syksyistutusta ole viritelty mihinkään. Ei myöskään kukkasipuleita tai pihavalosarjoja. Ja luistin taloyhtiön syystalkoistakin.

Kenkätehtailijan ovikoristeita parin talven takaa

Ei tässä silti jouten ole ehtinyt olla. Pari vuotta sitten innostuin tekemään tähän aikaan vuodesta ovikoristeita, joita riitti pienimuotoisesti myyntiin asti. Nyt olisi lupaavasti ainekset kasassa hieman samanlaiseen puuhasteluun kunhan vain jostakin löytyisi aikaa puuhastella. Talveen siirtyminen näyttää nimittäin tänä vuonna kuluvan alasimen ja ahjon ääressä. Työn alla on siis vino pino kengitysseppäoppilaan takomia kenkiä, joten ovikoristeaihiot olisivat tänä vuonna vieläkin uniikimpia. Ystävillemme väsäsinkin yhden tupaantuliaislahjaksi.

Pajalla vietetty aika on aiheuttanut myös sen että emme ole viettäneet saaressa aikaa moneen viikkoon. Takana on nyt kaksi viikkoa tiivistä kenkien takomista (ja kengitystöitä siinä välissä), ja vielä kaksi viikkoa on edessä. Sitten voi toviksi hiljentää taas vähän tahtia siinä hommassa. Ehkä se talvikin on sitten jo täällä.

Ovikoriste itse taotusta kengästä

Saunatupa työn alla

"Haluatko aidolta puulta tuntuvan, käsittelemättömän puulattian, joka hylkii likaa, pysyy kauniin vaaleana ja tuntuu lämpimältä jalkojen alla?" 

Eilen kävimme saaressa syystouhuissa. Mikähän ihme siinäkin on, että joka syksyinen pudonneiden lehtien hallintaoperaatio oli pääasiassa naisten hommaa siihen asti, kunnes ihmiskunta keksi lehtipuhaltimen. Niinpä meilläkin "haravointia" (hah!) suoritti tällä kertaa mies ja rakettireppu. Enkä yhtään valita, mutta yritäpä saada perinteisen manuaalisen haravan varteen tarttumaan...

Koska minä siis säästyin haravoimishommalta, nyt oli sopiva tilaisuus heiluttaa toista varrellista työvälinettä eli kuurausharjaa. Päärakennuksessa on maalatut lautalattiat, mutta ajattelimme kuuratun lattian sopivan saunatuvan käsittelemättömien hirsiseinien kaveriksi. Nyt kun kalusteita ei vielä ole, kuuraus oli helppo toteuttaa, ja lattian pinta-ala on onneksi inhimillisen kokoinen kuurattavaksi. Lattia on tarkoitus kuurata vielä uudestaan viikon päästä.

Syksy tarjoili meille luksussään sunnuntaiksi. Itätuuli ei käy saunan edustalle joten auringonpaisteisella kuistilla oli ihanan lämmin. Myös kuistin lattia tuli kuurattua. Sitähän emme ole vielä käsitelleet mitenkään.

Pellavaöljysuopa on meille uusi tuttavuus. Lattioiden suopakuurauksen lisäksi sitä voi käyttää varsin monipuolisesti kodin puhdistusaineena. Pellavaöljysuopa soveltuu pensseleiden pesuun (pellavaöljymaalilla maalattaessa), puu-, kivi- ja laattalattioiden pesuun, saunan pesuun, mattojen pesuun, metallipintojen puhdistamiseen, auton pesuun sekä käsi- ja keittiösaippuaksi. Luulisi tätä tavaraa olevan saatavilla mistä tahansa isommasta puhdistusaineita myyvästä kaupasta - vaikka siitä mäntysuovan vierestä - mutta ei. Kotikylältä en pellavaöljysuopaa onnistunut kaupoista löytämään, vaan tämä meni verkkokauppa-asioinniksi. Niinpä ostin kerralla viisi litraa joten tätä riittää muidenkin käyttötarkoitusten kokeilemiseen ja kuuraukseen jatkossakin. Kuurausohjeita ja tietoa kuuratusta lattiasta löytyy esimerkiksi täältä ja täältä.

Kurkistus saunatupaan ovelta

Kovin on vielä tyhjän näköistä saunatuvassa, mutta tyhjässä tilassa sopii suunnata katse kattoon. Syyskuussa katto sai hieman uutta ilmettä, ja saimme aikaiseksi todellisen kompromissikaton, jossa säilytettiin vanhat kattovanerit joiden pintaan kiinnitettiin tuppeensahatut tervaleppälaudat. Laudat on käsitelty kertaalleen samalla saunavahalla kuin saunan piilutetut panelit. Vaalean ja tumman kontrasti korostuu vielä pimeään aikaan.

En voinut olla koskematta vielä saunatuvan tummanruskeisiin ikkunankarmeihin. Ne tuntuvat suorastaan imevän ikkunoista sisään tulevaa valoa. Eron huomaa erityisesti nyt kun toisen ikkunan karmit ovat saaneet jo valkean maalin pintaansa.

Ruskean maalin laadusta ei ole mitään tietoa, joten päätin luottaa karmien uudelleenmaalauksessa nykymaalien lempiyhdistelmääni; Otexia alle ja Unica ulkokalustemaalia pintaan. Karmeja hioessa totesin niiden kaipaavan jo korjaustakin, mutta menköön vielä toistaiseksi näin. Tykästyin liuotinohenteiseen Unicaan kun naapurini suositteli sitä miettiessäni maalia kotimme ruokapöytään. Myös mökkikeittiön kalusteet on maalattu Unicalla.

Sain sunnuntaina toisenkin ikkunan karmit hiottua ja pohjamaalattua. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, yksi ikkuna on pois pelistä. Se tuotiin kotiin kunnostettavaksi. Tarkoitus on talven aikana pikkuhiljaa kunnostaa saunan ikkunat yksi kerrallaan. Vaikka varsinainen remontti on siis loppusuoralla, ei työ silti lopu. Ja hyvä niin. Välillä on kuitenkin mukava pysähtyä katselemaan ympärilleen ja nauttia näkymistä.

Saunastakin sai päivänvalossa kuvia.