Talven odotusta

En ole pitkään aikaan odottanut talvea. Ehkä viimeksi joskus lapsena. Nyt odotan. Mökkiä ei laiteta meillä talveksi odottamaan uutta kevättä, vaan mökki on laitettu odottamaan talvea. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että saunan vesipumppu on otettu pois käytöstä ja huolehdittu että mökille ei jää mitään mikä ei kestäisi jäätymistä. Näillä toimenpiteillä mökki on valmis talvikäyttöön.

Pikku-koira mökin kuistilla talvi-illan hämärtyessä maaliskuussa 2016

Odotan myös joulua, jota en sitäkään ole odottanut moneen vuoteen. Haaveissa on joulun vietto mökillä. Odotan siis ennen kaikkea pakkasta ja jäätä. Saa nähdä kuinka käy. Minulle käy myös toki niin leuto alkutalvi, että jouluna pääsee liikkumaan vielä avovettä pitkin.

Ripustetaanko joulusukat tänä jouluna kodin vai mökin takan reunukselle?

Talven tulon suhteen olen todellakin vain odotellut. Olen laiminlyönyt kaikki normaalit talveensiirtymisrituaalit toistaiseksi. Esimerkiksi kukat ovat kotona vielä pihalla ja lasiterassilla, eikä yhtäkään syksyistutusta ole viritelty mihinkään. Ei myöskään kukkasipuleita tai pihavalosarjoja. Ja luistin taloyhtiön syystalkoistakin.

Kenkätehtailijan ovikoristeita parin talven takaa

Ei tässä silti jouten ole ehtinyt olla. Pari vuotta sitten innostuin tekemään tähän aikaan vuodesta ovikoristeita, joita riitti pienimuotoisesti myyntiin asti. Nyt olisi lupaavasti ainekset kasassa hieman samanlaiseen puuhasteluun kunhan vain jostakin löytyisi aikaa puuhastella. Talveen siirtyminen näyttää nimittäin tänä vuonna kuluvan alasimen ja ahjon ääressä. Työn alla on siis vino pino kengitysseppäoppilaan takomia kenkiä, joten ovikoristeaihiot olisivat tänä vuonna vieläkin uniikimpia. Ystävillemme väsäsinkin yhden tupaantuliaislahjaksi.

Pajalla vietetty aika on aiheuttanut myös sen että emme ole viettäneet saaressa aikaa moneen viikkoon. Takana on nyt kaksi viikkoa tiivistä kenkien takomista (ja kengitystöitä siinä välissä), ja vielä kaksi viikkoa on edessä. Sitten voi toviksi hiljentää taas vähän tahtia siinä hommassa. Ehkä se talvikin on sitten jo täällä.

Ovikoriste itse taotusta kengästä

Saunatupa työn alla

"Haluatko aidolta puulta tuntuvan, käsittelemättömän puulattian, joka hylkii likaa, pysyy kauniin vaaleana ja tuntuu lämpimältä jalkojen alla?" 

Eilen kävimme saaressa syystouhuissa. Mikähän ihme siinäkin on, että joka syksyinen pudonneiden lehtien hallintaoperaatio oli pääasiassa naisten hommaa siihen asti, kunnes ihmiskunta keksi lehtipuhaltimen. Niinpä meilläkin "haravointia" (hah!) suoritti tällä kertaa mies ja rakettireppu. Enkä yhtään valita, mutta yritäpä saada perinteisen manuaalisen haravan varteen tarttumaan...

Koska minä siis säästyin haravoimishommalta, nyt oli sopiva tilaisuus heiluttaa toista varrellista työvälinettä eli kuurausharjaa. Päärakennuksessa on maalatut lautalattiat, mutta ajattelimme kuuratun lattian sopivan saunatuvan käsittelemättömien hirsiseinien kaveriksi. Nyt kun kalusteita ei vielä ole, kuuraus oli helppo toteuttaa, ja lattian pinta-ala on onneksi inhimillisen kokoinen kuurattavaksi. Lattia on tarkoitus kuurata vielä uudestaan viikon päästä.

Syksy tarjoili meille luksussään sunnuntaiksi. Itätuuli ei käy saunan edustalle joten auringonpaisteisella kuistilla oli ihanan lämmin. Myös kuistin lattia tuli kuurattua. Sitähän emme ole vielä käsitelleet mitenkään.

Pellavaöljysuopa on meille uusi tuttavuus. Lattioiden suopakuurauksen lisäksi sitä voi käyttää varsin monipuolisesti kodin puhdistusaineena. Pellavaöljysuopa soveltuu pensseleiden pesuun (pellavaöljymaalilla maalattaessa), puu-, kivi- ja laattalattioiden pesuun, saunan pesuun, mattojen pesuun, metallipintojen puhdistamiseen, auton pesuun sekä käsi- ja keittiösaippuaksi. Luulisi tätä tavaraa olevan saatavilla mistä tahansa isommasta puhdistusaineita myyvästä kaupasta - vaikka siitä mäntysuovan vierestä - mutta ei. Kotikylältä en pellavaöljysuopaa onnistunut kaupoista löytämään, vaan tämä meni verkkokauppa-asioinniksi. Niinpä ostin kerralla viisi litraa joten tätä riittää muidenkin käyttötarkoitusten kokeilemiseen ja kuuraukseen jatkossakin. Kuurausohjeita ja tietoa kuuratusta lattiasta löytyy esimerkiksi täältä ja täältä.

Kurkistus saunatupaan ovelta

Kovin on vielä tyhjän näköistä saunatuvassa, mutta tyhjässä tilassa sopii suunnata katse kattoon. Syyskuussa katto sai hieman uutta ilmettä, ja saimme aikaiseksi todellisen kompromissikaton, jossa säilytettiin vanhat kattovanerit joiden pintaan kiinnitettiin tuppeensahatut tervaleppälaudat. Laudat on käsitelty kertaalleen samalla saunavahalla kuin saunan piilutetut panelit. Vaalean ja tumman kontrasti korostuu vielä pimeään aikaan.

En voinut olla koskematta vielä saunatuvan tummanruskeisiin ikkunankarmeihin. Ne tuntuvat suorastaan imevän ikkunoista sisään tulevaa valoa. Eron huomaa erityisesti nyt kun toisen ikkunan karmit ovat saaneet jo valkean maalin pintaansa.

Ruskean maalin laadusta ei ole mitään tietoa, joten päätin luottaa karmien uudelleenmaalauksessa nykymaalien lempiyhdistelmääni; Otexia alle ja Unica ulkokalustemaalia pintaan. Karmeja hioessa totesin niiden kaipaavan jo korjaustakin, mutta menköön vielä toistaiseksi näin. Tykästyin liuotinohenteiseen Unicaan kun naapurini suositteli sitä miettiessäni maalia kotimme ruokapöytään. Myös mökkikeittiön kalusteet on maalattu Unicalla.

Sain sunnuntaina toisenkin ikkunan karmit hiottua ja pohjamaalattua. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, yksi ikkuna on pois pelistä. Se tuotiin kotiin kunnostettavaksi. Tarkoitus on talven aikana pikkuhiljaa kunnostaa saunan ikkunat yksi kerrallaan. Vaikka varsinainen remontti on siis loppusuoralla, ei työ silti lopu. Ja hyvä niin. Välillä on kuitenkin mukava pysähtyä katselemaan ympärilleen ja nauttia näkymistä.

Saunastakin sai päivänvalossa kuvia.

Viikonlopun viettoa ja kuusia

Syyskuun lopppupuolella vietimme saaressa noin kaksi viikkoa putkeen. Aika kului töissäkäynnin lisäksi saunatuvan laipiota tehden ja vintin ikkunaa entisöiden. Syksyn edetessä kiivain remontointi on vaihtunut enemmänkin puuhasteluun ja viimeistelyyn; hieman on sudittu maalia, vedetty sähköjä ja kiinnitetty viimeiset nurkkalaudat.

Viime viikolla selvisi, että yksi syksyn odotetuimmista hommista siirtyy ensi keväälle, sillä alunperin tälle syksylle kaavailtu metsän hakkuu toteutuukin vasta ensi vuonna. Ylikasvanut joulukuusikko näkee siis vielä yhden joulun.

On meillä elämää myös saaren ulkopuolella. Jotenkin vain omalla tekemisellä on nykyisin tietynlainen suunta, ja täytyy sanoa että pidän siitä paljon. Itsetekemisen ilo, luonnon keskellä oleminen ja eläimet, nämä asiat löytyivät tästä menneestäkin viikonlopusta. Vaikka ei lintuja reppuun asti saatukaan, sunnuntai oli yksi parhaista syyspäivistä ikinä kun minä ja puskaohjus-cockeri olimme isäni kanssa lintumetsällä. Edes hirvikärpäset eivät latistaneet tunnelmaani.

Perjantai-illan pajatöitä

Perinteiset kädentaidot kiinnostavat kaikin puolin, ja käsissä muokkautuu niin lanka, puu kuin metallikin ainakin auttavasti. Toistaiseksi pajalla syntyy vain hevosenkenkiä, mutta kieltämättä mieli tekisi esimerkiksi itse tehtyjä saranoita. Käsityö- tai erätaidot eivät ole itsestäänselvyys enää omalle sukupolvelleni. Itsekin vasta opettelen molempia, mutta peruseväät on saatu kumpaankin jo kotoa.

Tällaisen viikonlopun jälkeen olen niin paljon rikkaampi.