Tämä päivitys julkaistaan takautuvasti muiden talvikauden 2017-2018 päivitysten joukossa. (
Kun blogin kirjoittaja heräsi pitkäksi venyneiltä talviuniltaan.)
Huhtikuussa jääpeite alkoi ohenemaan sitä vauhtia, että autoilu saareen lopetettiin 9.4. ja jäitä pitkin kuljettiin viimeisen kerran 17.4. Talven viimeisenä näytöksenä voitanee pitää lumituiskua 3.4. joka pyrytti jäätiemme lähes kokonaan umpeen. Oma aurauskalustomme on hyvin kotikutoinen. Nelivetoisen pakettiauton peräkoukkuun liinalla kiinnitetty rautavahvisteinen lankuista tehty auraviritelmä on kehittynyt talvien mittaan, ja tähän mennessä ratkaisu on ollut riittävä. Niin vain aukaisi Hiace polun vielä tämänkin tuiskun jälkeen, vaikka lunta oli tiellä paikoin jopa 40 senttiä.
 |
| Lumityökalustoa ja ummessa oleva jäätie 3.4.2018. |
Viimeisen lumipyryn jälkeen olosuhteet olivat joka päivä erilaiset. Kevään tulemisessa on mielenkiintoinen ristiriita saarimökkeilijän näkökulmasta. Lämpimät varhaiskevään päivät ja koko ajan lisääntyvä auringonvalo on niin koukuttava yhdistelmä, että ei oikeastaan enää osaa sanoa haluaisiko jäiden sulavan vai ei.
 |
| 4.4. näytti vielä kovin talviselta. |
 |
| 5.4. oli sumuista ja vettä alkoi nousta jäälle |
 |
| 9.4. näkymä oli jo sellainen, että jos ei tilannetta tietäisi niin pitäisi miettiä onko risteyksen kohdalla tie vai avanto. |
 |
| 17.4. jäässä oli paikoin jo läpireikiä |
 |
| (Vesi)hiihtämällä saaresta 17.4. |
Sulaminen tarkoittaa väistämättä pidempää ajanjaksoa jonka aikana tästä ihanuudesta ei pääse nauttimaan, vaikka säät olisivat mitä huikeimmat. Syksyllä tunne on erilainen. Silloin on mielessään jo paketoinut sulan veden aikana tehdyt puuhat, ja odottaa talvikautta ja suunnittelee sen aikaisia hommia. Varmasti juuri valon määrällä on oleellinen vaikutus siihen, miksi molempien kausien päättyminen tuntuu niin erilaiselle. Syksyllä ei ole tunnetta että jotakin keskeytyy. Jollakin tavalla kaikki on valmista, niinkuin yleisesti ottaen syksyllä onkin; sadot on korjattu ja pakastimet täytetty marjoilla, lihalla ja muilla luonnon antimilla. Keväällä taas kaikki on menossa kovaa vauhtia eteenpäin, ja jotenkin keskeytys siihen kaikkeen ei vain sovi. Kummasti tähän aikaan mietitään joka vuosi voisiko kulkukalustolle tehdä jotakin mikä edistäisi jääkelirikkoajan kulkemista.
 |
Työhäirikkö ja kirvesmies
|
Se mikä tänä keväänä jäi kesken oli vauhdilla alkanut kuistiremontti. Siihen liittyy myös otsikossa mainittu varma keväänmerkki, sillä jo kolmantena keväänä peräkkäin saatiin luottokirvesmies saareen, ja sen seurauksena saimme uuden kuistin rungon kattoineen. Tästä jatketaan sitten venekelin aikaan.
Alla pari pientä kurkistusta kuistin tilanteeseen. Katsotaan kuistiremonttia kokonaisuudessaan kesän mittaan ihan erikseen. Vähän itseäkin jännittää että mitä siitä on tulossa.
