Operaatio kuisti

Sisävesisaaristolaisten to do -listalla on ollut alusta asti parvekkeen palauttaminen kuistin yläpuolelle ja siinä samalla tehdä kuistiremontti. Vanhoja ikkunoita ei ole täällä pelkästään lystikseen entisöity, vaan ajatuksena on ollut hyödyntää ne juuri tuossa kuistilla.

Eräänä aurinkoisena syyskuun päivänä päätimme avata tämän työkohteen purkamalla kuistin vanhat kaiteet. Ajatuksena oli se, että kun työt kuistilla ja tulevalla parvekkeella kevällä jatkuvat, on purkutyöt jo valmiiksi tehty.

Vanhat kuistin kaiteet olivat siitä hankalat, että ne eivät suojanneet millään tavalla roskien ja lumen kantautumista tuulen mukana kuistille, mutta alareuna oli kuitenkin niin lähellä lattiaa että niiden lakaiseminen takaisin ulos oli hankalaa koska harja ei mahtunut kaiteen alle. Talveksi kokonaan ilman kaiteita oleva kuisti suojattiin muovilla, mikä olikin hyvä keino pitää tuiskuttava lumi kuistin ulkopuolella. Erityisesti talviaikaan umpinaisempi kuisti on hyvä ratkaisu myös sen takia, että mökin pariovi saadaan tuulensuojaan. Käytännössä tiivistämättömästä pariovesta käy melkoinen hujo talvella jos sattuu tuulemaan suoraan järveltä päin. Koska remontti paisuu aina kuin pullataikina, tähän päivään mennessä olemme ajatuksen tasolla siinä pisteessä, että isäntä ilmoitti haluavansa uudet ovet sekä kuistille että parvekkeelle. Lisätään listaan...

Talveksi kuisti suojattiin muovilla

Paisumisesta puheen ollen. Kuistin laipion purettuamme totesimme pari asiaa kattorakenteista. a) Muoto on hankala parvekkeen rakentamisen kannalta. b) Katon runko voisi olla parempikin. Isäntä päätyi siis jatkamaan purkutöitä keväällä.

Kuistin katto on uusittu jossakin vaiheessa. Ilmeisesti juuri siinä samalla parveke on purettu pois.

 

Vanhassa kattomallissa oli myös toinen huono puoli. Kun katon kaato on kolmelle sivulle päin, joudutaan helpommin tilanteeseen jossa vettä pääsee kuistin ja mökin seinän väliin. Jossakin vaiheessa niin on käynytkin. Purueristeisessä remontilla pilaamattomassa rakenteessa suurin pysyvä vaurio on puun lahoaminen, joten seinän ulkovuoraus vaati pieniä korjauksia paikka paikoin.

Kuistin katon osalta tilanne siis selkeytyi huomattavasti; ihan sai tehdä alusta asti uuden. Kun katto oli purettu, katse kohdistui seuraavaksi kuistin pohjan runkorakenteeseen, joka sekin oli melko vaihtelevista palikoista kasattu.

Vanhan kuistin runkoa

Jos kaikki tämän yläpuolella ollut oli jo purettu, ei runkoakaan ollut järkevää jättää enää tällaiseksi, vaan purkutöiden lopullisena tuloksena koko kuisti oli purettu pois.

 

Kadonnut kuisti 10.4.2018

En tiedä mitä olisin ajatellut jos tästä olisi pitänyt osata omin voimin jatkaa. Vielä jälkikäteenkin näitä kuvia katsoessa alkaa vähän hirvittämään että mitä tulikaan tehtyä. Ei täysin kadonneen kuistin kanssa ehtinyt onnesi montaa päivää hyperventiloimaan kun kirvesmies oli jo rakentanut uuden tukevan rungon, jonka päälle on hyvä lähteä uutta kuistia ja parveketta rakentamaan.

Uusi runko aluillaan 11.4.2018

Toisen kerran olin järkyttynyt kuistiprojektissa kun olin noin neljä tuntia pois rakennustyömaalta, ja sillä aikaa kuistin runko oli noussut ihan hirveään korkeuteen. Monta viikkoa olin sitä mieltä että kuistin pitäisi ehdottomasti olla matalampi. Toisaalta taas ihan itse linjasin, että kuistille tulevien ikkuoiden yläreuna olisi hyvä saada mökin muiden ikkunoiden kanssa samaan tasoon. Siitä huolimatta olisin tehnyt kuistista hieman matalamman. Mies puolestaan oli erittäin tyytyväinen korkeampaan kuistiin. Hänen mielestään vanha kuisti oli häiritsevän matala, ja kyllähän sen mataluus rajoitti hieman myös valon pääsyä mökkiin oven ikkunoiden kautta. Yritin muistuttaa itseäni siitä että kirvesmies on tehnyt ehkä joitakin kuisteja enemmän kuin minä, ja hänellä on kuitenkin käsitys siitä kuinka runko tehdään ja varmasti parempi käsitys tässä vaiheessa siitä miltä kuisti tulee mittasuhteiltaan valmiina näyttämään kuin minulla.

Onko se NOIN korkea?!!? Kuistin runko nousi ylös asti 12.4.2018.

Seinän lahot kohdat paikattiin

Kuisti oli tavoitteena saada vesikattoon asti valmiiksi ennen jäiden lähtöä. Kovin monta päivää kattohuovan laittamisesta ei jäitä pitkin enää kuljettukaan. Katosta tehtiin yksinkertaisempi yhteen suuntaan laskeva pulpettikatto, jonka päälle parvekkeen runko on helpompi asentaa. Kuistin laipioon jätettiin runkoparrut näkyviin, joten katto rakennettiin kokonaisuudessaan alhaalta ylöspäin. Kuistin laipio paneloitiin tervaleppäpaneelilla. Havupuukin olisi riittänyt, mutta halusin kattopaneloinnin samanlaisella pontilla kuin mökin muissakin laipioissa on, eikä samanlaista paneelia ollut paikallisessa puutavaraliikkeessä muissa puulajeissa saatavilla.

13.4.2018 kuisti sai uuden laipion.

Alkuperäinen ajatus oli maalata laipio, mutta nähtyämme sen valmiina tulimme siihen tulokseen että tuohon ei kosketa. Runkoparrut ja paneelipinta tummuvat varmasti eri tavoilla, mutta toistaiseksi annetaan laipion olla ja katsotaan ajan kanssa tarvitseeko sille tehdä jotakin. Ja jos joskus tehdään, niin olisiko se sitten pelkästään noiden parrujen käsittely jollakin tavalla.

Pikkuhiljaa Selkäsaaren katedraaliksi isännän toimesta nimetyn kuistin korkeus alkoi näyttää hyvät puolensa myös minulle. Valaistuksen suhteen on melko vapaat kädet siinä mielessä että ihan jonkinlaisen kristallikruunun voi kattoon laittaa tarvitsematta miettiä lyökö joku päänsä siihen. Tuskin kristallikruunua kuitenkaan, mutta jonkinlainen riippuvalaisin kuistille saattaisi olla kiva ja nyt hyvin paljon mahdollinen. Sähköjohdot saa vedettyä nyt rakennusvaiheessa piilossa, kunhan vaan ihminen tietäisi mihin kaikkialle sitä kannattaa vetää. Kattoon laitettiin nyt vain yksi valon paikka keskelle, mutta onko se kuitenkaan tarpeeksi? Aika näyttää.

16.4. ja 17.4.2018 asennettiin kattohuopa kuistin katolle.

Vähän kerrassaan oma silmä alkoi tottua uuten kuistiin.

Ikkuna-aukojen rajaamisen myötä kuistin mittasuhteet saatiin vihdoin ja viimein vännettyä rautalangasta myös minulle. Kyllä tässä on ajatus kohdallaan. Runkotöiden jälkeen jatkoimme kuistin rakentamista omin voimin. Kaksi kuistin ikkunoista on edelleen kesken, mutta kummasti ikkunankunnostusmotivaatio taas lisääntyi kun kannettiin ensimmäiset kaksi ikkunaa malliksi kuistille. Toukokuu ja kesäkuun alku tarjosivat maalaukseen unelmakelit, ja nyt kesäkuun alkupuolella olemme pikkuhiljaa asentaneet enemmän tai vähemmän vaiheessa olevia ikkunoita ja tehneet kuistin ulkoverhoilua. Näin Juhannusviikon alussa voidaan todeta edessä olevan neljäs Juhannus peräjälkeen (kolmas tällä mökillä), kun olemme jonkinlaisen remontin keskellä.

8.6. nostettiin kaksi ensimmäistä ikkunaa malliksi paikalleen.

Sunnuntai-iltana 17.6. ulkovuoraustyöt menossa.

Kuistityömaa rauhoitetaan nyt juhannusviikolle, mutta homma jatkuu heti Juhannuksen jälkeen isännän jäädessä kesälomalle. Toivottaasti myös maalauskelit tulevat takaisin, sillä niitä tarvitaan vielä.