lauantai 30. syyskuuta 2017

Syyskuu: Jos nyt aloittaa niin loppua ei näy

Tämä päivitys julkaistaan takautuvasti muiden talvikauden 2017-2018 päivitysten joukossa. (Kun blogin kirjoittaja heräsi pitkäksi venyneiltä talviuniltaan.)

Takan muurauksen ollessa ammattilaisten käsissä oli talon omalla väellä aikaa viritellä uusia projekteja alulle. Monikossa siis. Avaimet onnistuneeseen yhdessä remontoimiseen on nimittäin siinä, että molemmilla on oma projektinsa.

Isäntä avasin sen verran ison remonttikohteen, että siihen palataan vielä useamman kerran. Mutta alkupalat näyttivät tältä:



Aurinkoinen syyskuun 24. päivä tuntui sopivalta ajankohdalta aloittaa kuisti- ja parvekeremontti. Kuisti suojattiin talven ajaksi rakennusmuovilla, ja tästä jatketaan keväällä. Meillä ei ole tiedossa milloin nyt pois purettu kuisti on tehty, mutta alkuperäinen se ei ollut. Jossakin vaiheessa kuistin yläpuolella ollut parvekekin on purettu pois, ja kuistiremontin myötä parveke on tarkoitus palauttaa paikalleen. Ovihan kuistin yläpuolella odottaa jo valmiina. Emme ole onnistuneet saamaan käsiimme mistään vanhoja kuvia paikasta, joten alkuperäisestä kuististakaan ei ole käsitystä. Toisaalta olen antanut itseni ymmärtää, että kuisti on se osa vanhoissa taloissa, joka usein eli ajan mukana. Vaikka talot muuten säilyivät entisellään, kuistit ovat muuttunut helpommin aikojen saatossa vastaamaan erilaisia tyylisuuntauksia remonttien yhteydessä.

Erottamattomat kumppanukset mies ja moottorisaha

Toinen syyskuun lopulla aloitettu uudistus oli meidän makuukammarimme maalaus.


En tiedä millä nimellä tuota seinien alkuperäistä ruskeankeltaista väriä pitäisi kutsua, mutta joka tapauksessa se sai jäädä nyt vaaleansinisen maalipinnan alle. Itse olisin valinnut hieman enemmän vihreään taittavan sävyn seiniin, mutta tämä oli vaihtoehdoista enemmän miehen mieleen minun arpoessani kolmatta päivää kahden eri sävyn välillä. Vasemmanpuoleisessa kuvassa maali näyttää erehdyttävän valkoiselle, mutta oikeanpuoleisessa kuvassa sävy on lähempänä sitä mitä se on luonnossa. Maalina oli tällä kertaa minulle uusi tuttavuus Coloria Greenline Remonttimaali. Erityisesti muovittomuus ja hyvä puhdistuksen ja pesun kesto kiinnittivät huomioni tässä maalissa. Vanhan maalin tyypistä ei ole minkäänlaista käsitystä, joten jää nähtäväksi kuinka hyvin uusi maali tulee seinässä pysymään. En uskaltanut käyttää esimerkiksi maalipesua vanhan maalin puhdistamiseen, koska nämä seinät ovat kaikkien muiden seinien tapaan enso-pahvia tai -tapettia, enkä tiedä kuinka pahville kävisi maalipesukäsittelyssä. Pesin seinät kidesoodalla ja sen jälkeen ihmesienellä sekä hioin kevyesti siinä toivossa että vanha maalipinta hieman karhentuisi. Laipio on maalattu Teknoksen paneelikattomaalilla, kuten muutkin valkeaksi maalatut laipiot tähän mennessä.

Kummassakaan projektissa ei edetty syyskuussa alkua pidemmälle. Makuukammarissa oli vielä pönttöuuni maalaamatta, enkä edelleenkään tiennyt mitä tekisin lattian kanssa. Yläkerran makuukammareiden lattiat on käsitelty jollakin tavalla hieman punertaviksi tummanruskeiksi. Pinta on kuitenkin läpikuultava eikä peittomaalattu. Nykyaikaisilla pesuaineilla pestessä pinta muuttuu hieman tahmeaksi. Mutta johtuuko se sitten itse käsittelystä vai sen pinnalla olevasta liasta? Meille ei ole vielä selvinnyt mikä tuo lattiassa oleva käsittely on, joten myös lattian kohdalla on täysi arvoitus mikä maali siinä kestäisi, ja tuleeko alla oleva käsittely maalipinnasta läpi. Yöpöydät ovat menossa vaihtoon kunhan vain tietäisi mitä on tulossa tilalle, samoin valaisimet pitäisi löytää, ja seinätkin näyttivät sen verran yksivärisiltä ja jollakin tavalla tylsiltä - ja ehkä koko huone hieman liian siniseltä - maalauksen jälkeen, että jotakin täytyy vielä keksiä... Taas kerran on todettava että onneksi olemme hyviä sietämään keskeneräisyyttä. Kunhan vain jossakin välissä saisi aina nämä keskeneräisyydet päätepisteeseensä.

Luonto saattaa kuitenkin tunnollisesti joka kesän päätökseen hienolla väriloistolla.





keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Suojamuovi suoraan helvetistä

Takan purku, riita ja suursiivous samassa paketissa. Kaikki tuo suojamuovin takia tai ansiosta, miten sen nyt haluaa nähdä. Meidän tuomiomme kyseisestä muovista on että kyllä se ehkä johonkin näpertelyyn kelpaa, mutta jos meinaat piikata takan kappaleiksi tuvassa, hanki jotakin muuta muovia, ja suojaa tiiviisti tarpeeksi suuri alue että siinä mahtuu työstentelemään. Puhun nyt siitä lähes elmukelmunohuesta muovista, jossa on ohut maalarinteippi yläreunassa jolla muovin saa olevinaankätevästi kattoon kiinni. Ja huom! Muista vielä kerran varmistaa että muovi ylettää lattiaan asti. Jos vielä joku suosittelee tuota tuomiopäivän keksintöä minulle, kiedon kyseisen henkilön siihen muoviin.


Noh, muovi huono, takan purku hyvä. Kaikki alakerran irti lähtevät tekstiilit pyykätty, matot pesty, torppa luututtu puoliksi lattiasta kattoon. Toinen puoli on vielä jäljellä. Joten ei lopputulos ihan katastrofaalinen loppujen lopuksi ole. Päätin että tämä saa mennä jo alustavasta joulusiivouksesta. Olisihan se oikeastaan jo pitäny arvata, että kun olemme jossakin tekemisissä mökin savupiipun kanssa, jotain menee pieleen. Koska niin vain on tupannut käymään.


Niin tosiaan, mies purki takan. Ikävä kyllä persoonallisen muotoinen avotakka sai nyt lähteä vaikka olimme pitkään sitä mieltä että se säilytetään. Syy purkamiseen oli siinä, että takka oli tosiaankin avotakka josta ei ollut lämmityksessä hyötyä, ja pienen kammarin vanha pönttöuuni on ollut niin kovassa käytössä, että se alkaa vetelemään tätä menoa pian viimeisiään. Lämpökin leviäisi tasaisemmin tuvasta kuin pikkukammarin nurkasta. Nyt on sitten tuvassa vapaa paikka varaavalle takalle, joten hyvä tulee olemaan tämänkin tarinan loppu. Ensi talvena tupaa lämmitetään uudella tulisijalla, ja toinenkin talviolosuhteita parantava puuha on vielä tulossa toivottavasti ennen jäitä. Sitä ennen saareen kuitenkin pitäisi taas tuoda tarvikkeita muurari-Markulle takkaa varten. Alustava ostoslista sisälsi kolme letkaa tiiliä, 100 tulitiiltä, joitakin satoja kiloja saviuunilaastia, takkaluukku ja olihan siinä vielä jotakin muutakin. Tarvikkeet odottavat hakijaansa Pieksämäen K-Raudassa, jossa paras Rautakaupan Täti on ne jo hoitanut suoraan muurarilta saamansa listan perustella noutoa vaille valmiiksi, joten huomenna peräkärry perään ja hakemaan.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Kiivetään vintille

Pimenevinä syysiltoina voi nyt tunnelmoida saunan vintillä, sillä se on valmis sillä siellä alkaa olla suurinpiirtein kaikki kohdallaan. Pari valaisinta ja sähköt vielä puuttuvat, mutta sen ei tarvitse antaa häiritä millään tavalla upeista syksyisistä auringonlaskuista ja kynttilöiden ja lyhtyjen valosta nauttiessa. Sateisena päivänä voi kellahtaa hetkeksi katon lappeen alle pitkälleen kuuntelemaan sateen ropinaa.

ullakkohuone, kesähuone
Auringonlaskun ihailua saunan vintillä 6.9.2017

Vaikka sen kummemmasta tilasta ei olekaan kysymys kuin saunan vintistä, olen aika ylpeä siitä mitä olemme siellä saaneet aikaiseksi. Vintti on kattoa lukuunottamatta ihan kokonaan meidän omien kättemme jälkeä.Välillä olen jo ehtinyt ihmettelemään kuinka yhden vintin kanssa on tuhrautunut meiltä niin paljon aikaa, mutta kun miettii kaikkia työvaiheita matkan varrella, onhan siinä tullut tehtyä yhtä ja toista kun aloitimme paljaasta päätykolmioiden rungosta. Puhumattakaan tyhjennys- ja purkutöistä jo sitä ennen. Vintillä on kai joskus ennenkin ollut kesähuone. Alunperin vintti oli jaettu väliseinällä kahteen osaan ja toiseen päätyyn oli rakenettu huone tunnelmallisine kukkatapetteineen joista oli vielä rippeitä jäljellä siellä täällä. Aikojen saatossa vintistä oli tullut varasto, ja vintiltä käsin sai helposti heti kättelyssä informaatiota saunarakennuksen tilasta ostohetkelä.





En enää tarkkaan edes muista milloin päätimme tehdä vintistä kesähuoneen. Senhän jo tiesimme että vintti täytyy purkaa kokonaan saunaremontissa, joten ajatus kesähuoneesta taisi tulla aika nopeasti vanhan vinttihuoneen inspiroimana. Yhtenäinen isompi vinttitila näytti välittömästi mukavalle kun vanha väliseinä purettiin pois.





Jäädessämme saunaremontin kanssa omillemme perustus- ja runkotöiden jälkeen, oli vintin osalta edessä ensimmäisenä päätykolmioiden ulkolaudoituksen tekeminen ja maalaaminen. Vintin lattiaa päästiin myös tekemään kun sauna alapuolella saatiin valmiiksi.





Talteen otetut kuivat eristepurut levitettiin takaisin paikalleen ekovillalevyjen päälle. Alunperin purujen alla oli vanhoja sanomalehtiä, joita saimme useamman kappaleen talteen hyvässä kunnossa. Sitten asennettiin lattialaudoitus. Lattiatyö oli ihan kokonaan isännän itsensä käsialaa maalausta myöten, ja siitä tuli tosi hyvä, (vaikka ikinä ei kuulemma tule muuta kuin valitusta kun hän jotakin tekee, mutta lattiahommasta en kyllä ainakaan valittanut kertaakaan). Ja rehellisyyden nimissä kyllä koko vintti on pääasiassa isännän tekemä. Minä toimin oikeastaan vain sahurina ja maalarina silloin kun paikalle ehdin.




Sitten olivat vuorossa sisäseinät. Ja hei! Ensimmäinen täysin valmiiksi kunnostettu ikkuna on jo paikallaan vintillä. Vaihtuvan maisemataulun lisäksi ikkunaa katsoessa näkee pienen pilkahduksen lähes sadan vuoden taakse. Kuinka monta tämän päivän ikkunaa kunnostetaan saman ajan jälkeen?

Siinähän niitä on. Vanhoja ikkunoita kunnostettavana eri vaiheissa.

Päätykolmiot laudoitimme sisältä päin raakalaudalla, ja pitkille matalille sivuille tuli lomalaudoitus, jossa hyödynnettiin saunatuvan laipion uudistamisesta yli jääneet tuppeensahatut tervaleppälaudat. Maalauksessa mentiin vintillä kaikkien uusien puupintojen osalta ihan nykyaikaisilla jokaisesta rautakaupasta löytyvillä maaleilla. Lattiaan ja seinien lomalaudoitukseen tuli Betoluxia, ja päätykolmioiden raakalaudoitukseen Tikkurilan Jokeria. Lattian olisin halunnut maalata Permolla, ja itselleni oli yllätys että sitä ei löytynyt suoraan minkään paikallisen rautakaupan hyllystä. Oletin sen olevan kuitenkin sen verran yleinen puulattiamaali että sitä olisi ollut varastossa, mutta ei. Hieman tuli taas sellainen tunne, että asiakkaalle myytiin sitä mitä kaupassa haluttiin myydä, eikä sitä mitä asiakas olisi alunperin halunnut ostaa. Kaikkien paikallisten maaleja myyvien kauppojen varastovalikoimat näyttävät olevan niin samasta puusta veistetty, että jos haluaa yhtään mitään muuta kuin perus-tikkurilaa tai  -teknosta, menee välittömästi tilaustavaraksi. Miksi asiakkaille ei haluta tarjota esimerkiksi muovittomia maaleja suoraan hyllystä? Varastossa pidetään tietysti tuotteita, joilla on iso menekki, mutta ehkä joitakin maaleja menisi enemmän jos niitä olisi saatavilla suoraan hyllystä. Vai olenko ainoa tällä kylällä joka on hieman höyrähtänyt tässä maaliasiassa, tiedä sitten. Vintillä kaikki maalattavat puupinnat olivat uutta puuta, ja rakenne on sen verran harva (kauniisti sanottuna hyvin tuulettuva) ja eristämätön, että kosteus pääsee kyllä menemään ja tulemaan sisä- ja ulkolaudoituksen välillä ja välistä ihan vapaasti. Itse mietin myös katon maalaamista, mutta miehen ehdotuksesta se jätettiin ainakin toistaiseksi maalaamatta.




Päädyimme kauttaaltaan valkeisiin pintoihin maalattavien pintojen osalta (Tikkurilan sävy S503). Koirat eivät tassuttele vintillä, joten tämä on ainoa paikka meillä missä voi olla valkea lattia ilman kurajälkiä. Paitsi lellikoira-cockeri tietenkin tassuttelee, koska se seuraa omia ihmisiään joka paikkaan varjon lailla.

Kuistin yläpuolella lattia tehtiin muuta lattiaa alemmaksi, ja syntyneeseen koloon mahtuu juuri sopivasti 140 cm leveä patja. Ja cockeri mahtuu mielestään juuri sopivasti 140 cm leveälle patjalle.

Vintin toiseen päätyyn tehtiin nukkumatiloja molempien katonlappeiden alle. Sisustuksesta tuli raikas sini-valkoinen, koska pidän siitä väriyhdistelmästä, sillä saa hitusen merelllistä fiilistä, ja se sopii osuvasti myös Suomen juhlavuoden teemaan. Nukkumispaikat rajattiin kankailla joiden taakse patjat ja petivaatteetkin saa suojaan silloin kun ne eivät ole käytössä. Toiseen päätyyn tehtiin istuskelupaikka vaikka sitä auringonlaskun ihailemista varten. Kalustus koottiin 50-luvun huonekaluista, jotka ovat sopivan siroja pieneen tilaan. Kalusteista suurin osa oli saaressa jo ennen meitä, ja kalustusta täydennettiin mummon ja papan vanhalla liinavaatekaapilla sekä toisen pappani veljen vanhalla putkiradiolla, joka toimii tosin vain rekvisiittana ainakin toistaiseksi. Tuoleihin ompelen irrotettavat ja pestävät kangashuput kunhan sopiva kangas tulee vastaan.

Tilaa nukkumiseen...

...ja oleiluun


Itse askarreltujen taulujen kuvat ovat aitoja kopioita Varkauden Pirtinniemen telakalla 1900-luvun alussa valmistettujen laivojen työpiirustuksista.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Etäostoksilla Helakaupassa

Kaupallinen yhteistyöpostaus Helakaupan kanssa.

Lähes 100-vuotias ikkuna kunnostettuna ja uusilla heloilla varustettuna.

Eräs etätyöpäivä mökiltä käsin vaihtui hetkellisesti etäostospäiväksi, kun saunan vinttiremontti alkaa olla loppusuoralla, ja projektissa oli havaittavissa jo jonkinmoinen hommia jarruttava puutostila. Entisöity ikkuna odotti paikalleenlaittoa koska ikkunahelat puuttuivat, mikä jarrutti viimeistelytöitä, viimeinen seinänpätkäkään ei valmistunut kun en ollut löytänyt sopivaa ilmanvaihtoventtiiliä seinään, ja vintin ovea ei saanut sisäpuolelta lainkaan kiinni. Ja lisäksi piti löytää jonkinlaisia viritelmiä joilla saisin vanhan messinkisen verhotangon käyttöön, koska pääsiäisenä remontoidusta kammarista puuttui edelleen verhotanko. Eli ärsyttävästi sieltä täältä puuttui vähän kaikkea pientä.

Kuva: helakauppa.com
Jos aikoo ostaa perinteisiä kartiopäisiä saranoita tai muuta "perinnerakentamishuuhaata" (aika ajoin tulee näitä tilpehöörejä kysellessä sellainen fiilis, että tuolla asenteella niihin suhtaudutaan), kaikki on tilaustavaraa, ja joskus tilalle yritetään tarjota jotakin muuta kuin mitä asiakas haluaa. Ja välillä asiakas ei itsekään tiedä mitä haluaa, koska esimerkiksi saranoita on sen verran monen kokoisia ja näköisiä, että kauppaan kävellessä saa olla yllättävän monta mittaa tarkastettuna, ja siltikään en ole varma minkä kokoisia saranoita haluan ja kuinka monta, ja mitkä olivatkaan ne muut jutut joita tarvitsin...

Kuva: helakauppa.com



Tämä osoittautui yhdeksi niistä hetkistä, kun kannatti kääntyä erikoisliikkeen puoleen. Helakaupan tuotesivuilta löytyi sopiva ratkaisu kaikkiin kohtiin, ja vielä vähän enemmänkin. Lisäksi totesin, että etäasiointi suoraan remonttikohteesta käsin on tällaisissa tapauksissa kätevä ratkaisu. Minä ja läppärini majoituimme hetkeksi rullamitan kanssa saunan vintille ostoslistaa tekemään. Helakaupalla ei ole varsinaista nettikauppaa, mutta laaja valikoima sekä perinteisiä että moderneja heloja on nähtävillä verkkosivuilla loogisesti ryhmiteltyinä. Sivujen kautta löytyy tarvittavat tuotteet niin oviin ja ikkunoihin kuin kalusteisiinkin.

Messinkinen ilmanvaihtoventtiili Helakaupasta

Vaikka asioi netin kautta, se ilahdutti, että Helakaupasta sai henkilökohtaista palvelua toisin kuin kasvottomista verkkokaupoista. Verhotanko-ongelmaani ratkaisu löytyi puhelimen välityksellä Helakaupan loistavasti toimivan asiakaspalvelun avulla, kun kaupan päässä testattiin erilaisten messinkikoukkujen sopivuutta verhotankoni paksuiseen tankoon.

vanha verhotanko
Vanhan verhotangon ripustaminen lähelle seinää onnistui messinkikoukkujen avulla

Helakaupan sivuilta löytyy myös erittäin havainnolliset kuvat joiden avulla sopivien saranoiden ja lukkojen ostaminen oikeankätisinä onnistuu kerralla. Ja ilokseni valikoimasta löytyi kolme erilaista vaihtoehtoa vanhanaikaisista kamarinoven lukoista. Äkkinäistä autettiin senkin kanssa vielä henkilökunnan toimesta, koska liikkeessä huomattiin lähettämistäni valokuvista, että ovessa on ollut aikaisemmin ylösalaisin asennettu lukko. Nyt lukko tilattiin oikein päin, joten vanhaa ovea joutui hieman kursimaan kasaan ja toisaalta rei'ittämään uudestaan, mutta vanha ovi saa vielä palvella vintin ovena niin pitkään kuin se kunnossa kestää.

Helakaupassa huolehdittiin että lukko tuli nyt oveen oikein päin. (Kuva: helakauppa.com)

Enkä voinut välttyä yhdeltä heräteostokseltakaan, vaan vintin ikkuna oli ehdottomasti varustettava myös messinkisellä ikkunan aukipitolaitteella, jonka avulla iso ikkuna pysyy tukevasti siinä asennossa mihin se on avattu.

vanha ikkuna
Ikkunan aukipitolaite Helakaupasta

Saunan vintille palataan vielä, mutta tässä vaiheessa iso kiitos Helakaupalle kattavasta valikoimasta, hyvästä palvelusta ja nopeasta toimituksesta.