Keskeneräiset keskikesän asiat ja pyykkipäivä

Nyt peseytyy saaressakin pyykit moternisti koneessa. Tämä mainio vempain tuli hankittua itse asiassa jo vuosi sitten juhannuksenalusviikolla, mutta emme tuoneet sitä viime kesänä vielä remontin keskelle. Noh, vaikka remontin keskellä olemme edelleenkin, on tämä pieni ja ahkera kodinkone nyt kotiutunut saarihuvilan saunalle.

En enää muista minkä merkkinen mummoni pulsaattoripesukone oli, mutta muistan kuitenkin että hän kesäisin sillä pihasaunalla pyykkäsi, ja että kone oli sinivalkoinen, niinkuin tämä itsenikin hankkima. Olen sen verran nuorta ikäluokkaa, että en muista pulsaattoripesukonetta muualla toiminnassa nähneeni kuin mummollani. Muistot vihreästä nurmimatosta paljaiden varpaiden alla saunapolulla, mummon kauniisti kukkivista kukkapenkeistä, suurista pihakoivuista ja tuosta mystisestä pihalle kannettavasta pyykkikoneesta saivat aikaan sen, että vanhan pulsaattorikoneen hankkiminen saareen oli minulle itsestäänselvyys. Mainio 30 onkin ilahduttava kodinkone saariolosuhteisiin. Hieman soutuvenettä isommalla veneellä kulkiessa sitä kummasti arvostaa asioiden keveyttä ja kompaktia kokoa, ja vekotin tulee toimeen ilman juoksevaa vettä. Parkkeerasin Mainion saunaan - muuripadan välittömään läheisyyteen - ja pyykkäsin pari koneellista pyykkiä samalla kun mies ahersi saunan vintin kimpussa.

Olemme molemmat mieheni kanssa jonkinlaisia keskeneräisten asioiden mestareita, mikä saattaa välillä antaa sen vaikutelman, että asiat ovat viimeistelemättä. Todellisuudessa ne ovat vain vähän kesken. (Kaksi ihan eri asiaa.) Niinkuin tuoreimpana esimerkiksi tämänviikkoinen kukkien istutusepisodi, jonka piti olla varsin simppeli "laitan nämä pari taimea tähän valmiiseen kukkapenkkiin" -juttu. Koska tietty pihan kohta kukkapenkin vieressä sattui puhuttelemaan minua suuresti juuri sillä hetkellä kun iskin lapion ensi kerran maahan, päädyin kukkien istuttamisen sijaan tekemään jonkinlaista puutarha-arkeologista kaivausta kukkapenkin vieressä. Lopputuloksena olen kärrännyt pitkin viikkoa kottikärrylasteittain maata pois kyseiseltä paikalta, ja kukat ovat edelleen istuttamatta.

Olisiko voinut vaan istuttaa ne kukat?

Terturikin on vielä hieman keskeneräinen, sillä narukaide on asentamatta. Kalustuskin näyttää kovin pieneltä terassilaiturin kokoon nähden. Yhtä kesken olevaa projektia on kuitenkin edistetty, ja riskinä on, että kunnostettavana olevia saunan ikkunoita saataisiin vihdoin ja viimein paikoilleen lähiaikoina.

Alunperin kotiterassille tekemämme kulmasohva näyttää täällä yllättävän pieneltä. Etualalla oleva vanha aurinkovuode on löytö mökin varastosta.

Mies ahkeroi ennen juhannusta saunan vintillä sen verran ansiokkaasti, että saimme jo juhannusvieraat tilapäismajoitukseen vintille. Käytännössä se tarkoitti lattian valmistumista ja suurimpien reikien tilkitsemistä seinistä. Tämä remontti jatkuikin heti juhannusvieraiden lähdettyä.

Kurkistus saunan vintin lattiaan. Täällä riittää vielä tekemistä!

Toiset vetävät juhannukseksi lipun salkoon. Me koepystytimme lipputangon juhannuspäivänä, ja kaadoimme sen sitten takaisin alas viimeistelyä ja  maalaamista varten. Lipputanko on isännän itsensä tekemä saaresta kaadetusta puusta, ja näytti sopivan vanhaan lipputangon jalkaan kuin nenä päähän.

Tänä juhannuksena ei nostettu vielä lippua tankoon, mutta nostettiin lipputanko. Melko juhlavalle tuntui sekin.

Perinteisempää juhannuksen viettoa edusti juhannuskokko, jota emme tänä juhannuksena polttaneet itse, vaan veneilimme kauniissa kesäillan auringonlaskussa monen muun tapaan Yölinnunsalmen kokolle.

Yölinnunsalmen juhannuskokolle tullaan veneillä

Ja tietysti jotakin uuttakin on lähiaikoina luvassa. Metsäinen ympäristö kokee lähiviikkoina toivottavasti suuren ja mieluisan muutoksen, sillä metsäkonekaluston pitäisi vihdoin olla heinäkuun alkupuolella tulossa saareen. Kesä jakuu siis varsin puuhakkaissa merkeissä.

Asemasotavaihe

Kovin on talvi kaivautunut tiukasti poteroonsa, eikä ymmärrä luovuttaa vaikka kinos- ja jäätappiot ovatkin jo suuret (tällä rintamalla jo käytännössä sataprosenttiset, mutta pohjoisessahan kahta edellä mainittua vieläkin riittää). Terturin rakennusprojektistakin hyytävä sää otti taisteluvoiton, mutta sota ei ole vielä sodittu; kevät jatkaa etenemistään ja terturinrakennusjoukot palaavat taistelutantereelle uusin voimin kunhan on ensin lämmitetty takkaa kotona pari päivää, koska pohjoistullen puhaltamat aallot selällä ovat sen verran isoja että meidän pienellä tasaperäveneellä kulkeminen tuntuu jo hieman arveluttavalta ajatukselta. Ja muutenkin, olisi se kuitenkin kohtuullista että tähän aikaan vuodesta lämmintä olisi enemmän kuin 0,5-5 astetta. Niissä lukemissa tässä nimittäin on viime päivät menty.

Rae-/räntä-/lumikuuro uudelle laiturille kesäkuun ensimmäisen päivän kunniaksi.

Hyvälle mallille terassilaituri on kuitenkin jo saatu säistä huolimatta. Ja olihan toukokuun aikana jokunen hyvin lämminkin päivä, mutta niitä häiritsi ikävästi poikkeuksellisen kiivas työputki meillä molemmilla.

Jäiden lähtöä saatiin odottaa Kinkamonselällä tänä vuonna 16.5. asti.

Lopummasta kuuta päästiin pikkuhiljaa itse asiaan. Kinkamonselän lautturille tuli töitä myös tänä keväänä, kun terturin kansilankkujen rahtaus suoritettiin Saimaalinkin kalustolla. Kahdeksan tuuman levyistä ja viisi senttiä paksua sahattua lankkua rahdattiin saareen 380 metriä. Viimeksi lautalla seilattiin melkein päivälleen vuosi sitten. (Tavarakuljetuksia saareen)

26.5.2017: Lankut mantereen puolella suoraan kuorma-auton lavalta lauttaan...

...ja lautasta työmaalle.

Tästä eteen päin homma olikin sitten taas tuttua sahaamista, sirkkelöintiä ja sutimista. Tulevat ja menevät sadekuurot tosin häiritsivät tekemistä jonkin verran useana päivänä, kunnes sitten luovutimme jo melkein loppumetreillä, annoimme sään haltijalle periksi ja siirryimme odottelemaan poutaisempaa ja ennen kaikkea lämpimämpää terassintekokeliä.

Sateiden välissä oli välillä kovin kaunistakin, mutta kylmää.

Aina siinä välissä kun oli poutaa, lankkujen alapuolet tervattiin, ja yläpuoli käsiteltiin Virtasen maalitehtaan tervapetsillä, joka on käytännössä tervan, tärpätin ja pellavaöljyn sekoitusta. Sitä voisi periaatteessa tehdä kyseisistä ainesosista itsekin kunhan vain aineiden suhteet menevät oikein että pinta myös kuivuu joskus. (Tervantahmea terassi olisi hieman epäkäytännöllinen. Meille riittää, että pikkukoira nuohoaa keskeneräisen terassin alla selkäkarvat tervassa, joten emme ottaneet enää sitä riskiä että tervaisimme myös kaikkien terturilla kävelevien jalka- ja tassunpohjat.)

Kurkistus valmiiseen pintaan

Vaikka sää on huono, ei tarvitse peukaloita pyöritellä sillä pikkukammarin projektissa riittää vielä viimeistelytöitä sateiden ajaksi. Menossa on vielä oviaukkojen ja ikkunanpielilistojen maalausta. Ja muurille ja pönttöuunille ptiäisi vielä tehdä jotakin. Mukava tuolla on kuitenkin jo sohvan nurkkaan käpertyä sadetta pitämään, ja harvoin on tarjolla köllöttelypaikka ilman pientä mukavuudenhaluista puskaohjusta.

Noh, tämä ei jää tähän. Terturin kimppuun palataan heti säiden salliessa. Ja siitä on tulossa hieno!