Lokakuu: Syksyistä puuhastelua ja talven odotusta

Tämä päivitys julkaistaan takautuvasti muiden talvikauden 2017-2018 päivitysten joukossa. (Kun blogin kirjoittaja heräsi pitkäksi venyneiltä talviuniltaan.)

Makuukammarin seinien maalaus saatiin valmiiksi, ja toistaiseksi pönttöuunin kuoret ovat huoneen ainut pinta, joka on vielä uutta maalia vailla. Taas nähtiin, että mitään ei kannata tehdä hätiköiden. Yläkerran huoneiden lattiat ovat nimittäin olleet maalauslistani kärjessä tähän asti, mutta nyt kun huoneella on vaaleampi yleisilme, lattia näyttääkin yllättäen aika hyvältä! Ainoa ongelma on, että en ole laipiota ja seiniä maalatessani ollut hirveän perusteellinen lattian suojauksen kanssa (koska oletin maalaavani sen), joten siinäpä on jonkun verran maaliroiskeita. Niistä selviää onneksi mekaanisella raaputtamisella. Täytyy vielä kokeilla pääseekö lattian tahmeudesta eroon kunnollisella puhdistamisella.

Uusittu makuukammari lokakuun lopun niukassa valossa.

Pönttöuuni odottaa vielä uutta väriä pintaansa.

Sitä paitsi tajusin lattianmaalausasiaa miettiessäni olevani muutenkin koiratalouden ehkä mahdottomimman tehtävän edessä. Jäipä kammareiden lattiat sitten maalaamatta tai eivät, tummanruskeat peittomaalilla maalatut lattiat kaikkialla muualla ovat edelleen maalauslistalla. Kuinka ihmeessä saan kaikki koirankarvat pois maalattavilta alueilta niin että märkä maali ei ole täynnä karvoja? Ja mihin laittaa koirat lattianmaalausrupeaman ajaksi? Luulen että lattioiden maalaaminen toteutetaan vasta siinä vaiheessa kun karvaisesta senioriosastosta on aika jättänyt. Nahkanapa-cockerin karvamäärää on helpompi hallita kuin kahden tuuheaturkkisen kultaisennoutajan. Mikä taas on vähemmän hallittavissa tuon pikkukoiran tapauksessa, on välillä turhankin vikkelät tassut ja niiden jättämät jäljet kuivavaan maalipintaan.

Makuukammarin seinien hieman yksitoikkoista tasavärisyyttä ajattelin yrittää rikkoa isolla sängynpäädyllä, joka syntyy niin sanotusti omasta päästä vähistä tarpeista sillä periaatteella että kävellään kierros saaren ympäri ja katsotaan mitä tarpeita löytyy. Projektiin löytyi koivuvanerilevy, puutavaraa, maalia ja alakerran pikkukammarin seinän tapetoinnista jäneet tapettirullien ja liisterin loput. Valaistusasia makuukammarissa alkaa hahmottua sängynpäädyn myötä sellaiseksi, että taidan alkaa etsimään sopivia seinävalaisimia jotka voi kiinnittää päätyyn.

Tulisiko siitä sängynpääty?

Mies valmistautui talveen tehtailemalla tarpeelliseksi katsomansa määrän yksinkertaisia ja oikein mitoitettuja puunkantotelineitä.

Millainen on oikein mitoitettu puunkantoteline? Korkeudeltaan sellainen että kannettaessa se ei viistä maata ja mitoiltaan muutenkin sellainen että kantaminen on helppoa. Ne on helppo täyttää ja mahtuvat hyvin tulisijojen viereen. Esimerkiksi Ikean kassit ja viirakankaasta tehdyt polttopuukassit ovat yksinkertaisesti liian isoja, jolloin niiden kantaminen on hankalaa, eivätkä ne ole varsinaisia kaunistuksia uunien edustalla.

Monenlaista koria, kassia telinettä ja muutakin viritelmää polttopuiden kantoon on tietysti tarjolla, mutta niille näkyy löytyvän luovempiakin käyttötarkoituksia.

Lokakuun loppu näyttikin siltä, että puunkantotelineet ovat entistä enemmän tarpeeseen. Kuun lopulla saatiin jo esimakua lumisateessa veneilystä.

Tuvan uusi takka

Syyskuun puolivälissä tuli roudattua takantekotarvikkeet saareen; yli kolme letkaa tiiliä, sata tulitiiltä, muutama sata kiloa saviuunilaastia ja kaikkea muuta tarpeellista eristeistä muurauslaastiin. Toivottavasti isä ja äiti eivät kohta suhtaudu kovin epäilevästi saariviikonloppukutsuihin, kun tällä kertaa he löysivät itsensä näiden takan osien kimpusta ja risujen poltosta, ja edellisellä käyntikerralla tyhjensimme äidin kanssa ulkohuussin alusen. Ei varmaan kohta tarvitse ihmetellä miksi meillä ei käy vieraita... Mutta tuhannet kiitokset siis taas kerran avusta heille <3

Seuraavalla viikolla laiturilta hyppäsivät veneen kyytiin muurari apupoikineen ja loput tarvikkeet, ja kolmen päivän kuluttua meillä oli kaksi saneerattua piipun hormia ja uusi takka! Ja arvatkaa onko varsinkin isäntä onnesta soikeana, koska hänen ehdoton suosikkinsa lämityslaitteiden joukossa - Kotiliesi 20 - sai vihdoin ja viimein kunnolla toimivan hormin. Tämän lystikkään puuhellan kanssahan olemme kokeneet jo jos jonkinlaisia käänteitä vaikka yhteinen matkamme ei kauhean pitkä vielä olekaan (Puuhellan tarina, Puuhella saa kunniatehtävän ja muita jouluvalmisteluja). Kunnollisen vedon myötä meillä koittaa nyt ihan uusi aikakausi Kotilieden kanssa, ja arvelen isännän odottavan entistä enemmän tulevan joulun kinkunpaistoa. Fiilis on hieman sama kuin siinä hölmöläisvitsissä, jossa hölmöläiset saivat uima-altaan johon innoissaan hyppivät ja totesivat että sitten on vielä hauskempaa kun altaaseen saadaan vettä.

Takasta olin lähettänyt muurarille inspiraation lähteeksi etukäteen pari kuvaa kivan näköisistä muuratuista takoista ja pohjan mitat, ja siitä eteen päin homma jätettiin muurarin haltuun. Toinen inspiraatiokuvista on pyörinyt mukana matkassa jo saunatuvan sisustusta mietiskellessä, ja toisen löysin muistaakseni etuovi.comin kautta kivoja takkamalleja etsiessäni. Perusperiaate on molemmissa sama, eli ala- ja yläosassa on tuollainen levike. Miksikä sitä nyt virallisesti sanotaankaan. Jokaiselle sivulle kiertävä välihylly näytti myös mielestäni hauskalle.

Tuumasta toimeen. Takan ja puuhellan hormit pinnoitettiin, ja sen jälkeen tupaan alkoi nousta uusi takka. Joulusiivouksen jatko-osat kaksi ja kolme tuli muuten suoritettua vielä tässä matkan varrella, mutta kattoa ja seiniä ei onneksi tarvinnut uudelleen pestä.

Viikko takan muurauksen jälkeen purettiin valumuotit ja ohjurilaudat pois, ja takan kuivaminen jatkuu vielä vajaan viikon ilman tulia. Takka näyttää isolle, ja sitä se muurarin mukaan onkin. Nykystandardeihin verrattuna takka on tämän kokoiseen tupaan yli-iso, mutta tupakaan ei ole nykystandardien mukaan eristetty, joten saa takassa kokoa ollakin. Tällä lämmittimellä on mukava lähteä talvelle. Ennen pinnan rappausta takka saa nyt kuivaa rauhassa ja olla tovin käytössä.