Liekö johtanut mökkiremontti kyllästymiseen, konkurssiin tai eroon? No ei! Täällä sitä taas ollaan. Ainut mikä on hieman vaivannut on ollut kovin nopeasti kuluva aika. Niinkuin isäntä aina välillä toteaa; niin se nuoruus kulluu. Talven aikana kului nuoruus sen verran nopeasti että en ehtinyt blogin ääreen istahtaa. Ja toisaalta hiljakseen puuhastellut hommat ovat tuntuneet sen verran vähäisiltä että en ole viitsinyt ihan vain terveisiä kirjoitella. Mutta kun "jääkauden" aikana taltioituja valokuvia katselee, niin kyllä sitä kuitenkin jotakin ollaan taas aikaan saatu! Siksi lisään blogiin usean kuukauden radiohiljaisuudesta huolimatta jokaiselta väliin jääneeltä kuukaudelta takautuvasti julkaistun päivityksen. Pysyvätpähän Selkäsaaren aikakirjat järjestyksessä.
Mutta sitten itse asiaan, koska kyllähän jokaisen kunnon suomalaisen suosikki päivittelyn aihe on sää. Että millaisia ilmoja on pidellyt. Ja toukokuussa piteli! Jos nyt joku haluaa muistella mikä oli tilanne säiden suhteen vuosi sitten, niin olkaa hyvä vaan (
Asemasotavaihe). Itse keskityn paljon mieluummin näihin tämän kevään keleihin.
Vapun yli sai järven aukeamista odotella, mutta sitten kun kevät pisti hihat heilumaan, loppu olikin historiaa - itse asiassa sekä lämpötilan että hellepäivien lukumäärän ja vielä auringonpaisteenkin suhteen. Toukokuu kirjoitettiin historiaan Suomen säämittaushistorian huikeimpana kaikissa kolmessa edellämainitussa kategoriassa. Ja kyllä paistoi päivä Selkäsaarenkin talvella polttamatta jääneisiin risukasoihin.
 |
| 4.5. Kinkamonselkä oli vielä jäässä. |
 |
| 5.5. Vettä näkyvissä! |
 |
| 6.5. Öinen vesisade oli tehnyt tehtävänsä, eikä meitä pidätellyt enää mikään. |
 |
| 6.5. rannoilla näkyi vielä sulavia jäälauttoja. Viikon päästä 13.5. koivuissa oli jo pienet lehdet... |
 |
| ...ja vesi oli uimalämmintä 😍 |
 |
| Mökin takana kukkivat valkovuokot. Näitä emme ole aikaisempina keväinä nähneet. |
 |
| Lämmintä, aurinkoista, upeita auringonlaskuja, täysikuu. Ei voi keväältä enempää pyytää. |
 |
| Näkymä johon en kyllästy varmaan koskaan; veneen keula kohti saarta. Ja lähes joka kerta se tuntuu niin ainutkertaiselle että se täytyy ikuistaa valokuviin. Tämä versio on maanantailta 14.5. |
Toukokuussa kirmattiin kuin varsat kesälaitumella. Ikkunoita, puuliiteriä, lipputankoa, sähköä, maalausta, kuistia ja kivikkoa. Palataan näihin vielä myöhemmin. Kun kesä alkaa näin, mitä kaikkea onkaan vielä tulossa?
 |
| Kesä julistetaan niiiin alkaneeksi! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti