Pääsiäisprojektin lopputulema

Ennen pääsiäistä alakerran pikkukammarin seinistä revityt tapetit takasivat työntäyteiset pääsiäispyhät. Ja niin se vain pääsiäinen oli ja meni, ja kammari lähestulkoon valmistui. Isäntä sai leikkiä vielä Selkäsaaren Marko Paanasta, kun itse lähdin taas loppuviikoksi koulunpenkille ennen kuin viimeinen maalikerros seinässä oli ehtinyt kuivua.

Varsinaisia yllätyksiä tässä projektissa ei tullut vastaan, mutta jotakin uutta tuli taas opittua. Monelle vanhoihin taloihin vihkiytyneelle tässä ei välttämättä ole mitään uutta, mutta itselleni oli uusi asia, että seinien pinnassa ei olekaan pinkopahvi, vaan sitä jäykempi Enso-tapetti, joka tuli markkinoille 1930-luvulla. Noh, eihän siinä, Enso-tapetti on iloinen asia. Mutta sitä ei enää valmisteta! Siksipä umpeen laitetun ulko-oven kohdan paikkaaminen ei sujunutkaan ihan niin suoraviivaisesti kuin kuvittelin. Sileäpintaista pinkopahvia olisi ollut saatavilla paikallisessa K-Raudassakin, mikä oli positiivinen yllätys, mutta arvelin kuitenkin olevan varmempi ratkaisu, jos saisin paikattua oven kohdan samalla pahvilla mitä muullakin seinällä oli, vaikkakin paikka oli jäämässä tapetin alle. Koska yksi seinistä oli tulossa puupinnalle, päätin kokeilla saako siitä tarpeeksi paikkausmateriaalia oven kohdalle. Jouduin tekemään paikan kahdesta kaistaleesta, mutta sain kuin sainkin oviaukon kohdan pahvitettua. Paikat liimattiin paikalleen timpurin puuliimalla niin, että reuna-alueet ohennettiin sekä seinästä että paikkapaloista, ja liima levitettiin reunojen lisäksi myös seinässä olevan puukuitulevyn pintaan. Aika näyttää onko ratkaisu hyvä vai huono. Paikka-alueiden reunoja ohennettiin vielä osittain mattoveitsellä ja osittain hiomalla kun paikat olivat kuivuneet paikalleen.

Paikkojen reunat ohensin noin 10 cm matkalta.

Ensimmäinen paikkakaistale paikalleen liimattuna

Valmis paikkaus

Pinkopahv... tai siis Enso-tapetin maalaamattomat kohdat maalattiin ennen tapetointia ettei liisteri imeytyisi tapetointipohjana olevaan pahviin. Maalina käytettiin samaa maalia kuin muissakin seinissä.

Valmis Enso-tapetilla päällystetyn seinän paikkaus ennen tapetointia.

Kammarin laipion maalasin samalla Teknoksen paneelikattomaalilla millä on aikaisemmin tullut maalattua yläkerran laipiot (Ensimmäinen sisämaalausprojekti). Seiniin sudin puolestaan Uulan puolihimmeää iNTO sisustusmaalia, joka sävytettiin Tikkurilan värikartan sävyllä S503, lumikko. Hieman yllättäen listahommat jäivät taas vähän niinkuin kesken. Mutta tästä jatkeaan kunhan taas ehditään. Oven- ja ikkunanpieliinkin on jo Uulan ovi- ja ikkunamaali odottamassa.

Maalattu lautaseinä ja tapetoitu seinä juuri valmistuttuaan.

 

Pikkukammarin uusi, valoisampi ilme.

Puuttuvia ovenpieluslistojakin on löydetty jo työmaalle.

Terassilaituri

Niinhän siinä kävi, että kun runkopuut hakeutuivat työmaalle, paikalle hakeutui myös luottokirvesmies, melkeinpä ihan salassa päin. Puolitoista päivää ja terturin (eli terassilaiturin) runko oli valmis. Tästä isäntä jatkoi sitten pääsiäisen seutuun omin pikku kätösin. Vanha maalaituri jätetään uuden laiturin sisälle, joten uuden laiturin runko ulottuu puolisen metriä vanhan laiturin laitojen ulkopuolelle.

Laiturin reunalautojen asentaminen kävi kätevästi jään päältä. (Tässä tosiaan pinnan vesikerroksen alla on vielä jäätä. Ainakin melkein joka kohdassa.)

Vedenkorkeus ei näillä rannoilla juurikaan heilu, joten kiinteärakenteisen laiturin kanssa ei ole sitä ongelmaa että se olisi liian korkealla tai matalalla vedenpintaan nähden. Reunan pystytolpista tulee venepollarit, ja pidempiin pystytolppiin suunnittelimme laittavamme narukaiteen. Nyt tämä projekti odottaa kesää ja kansilautoja.

Joko kohta saa istahtaa?

Syyskuussa otin kansalaisopiston entisöintikurssin alkaessa työn alle kaksi vanhaa tuolia. Tuolien kunnostaminen on edennyt talven aikana pikkuhiljaa, mutta kyllä tässä on käymässä niin, että loppuu lukuvuosi ennen kuin tuolit valmistuvat. Loppusuoralla jo onneksi ollaan kuitenkin, ja vielä on kansalaisopiston näyttelyviikonloppu aikaa työnäytöksen merkeissä tehdä tuoleja.

Niinkuin monessa muussakin projektissa, myös huonekalujen entisöinnissä on vaiheita, joissa viikottainen kolme tuntia ei tunnu riittävän juuri mihinkään. Illan jälkeen on fiilis, että on hädintuskin ehtinyt kantaa tuolit varastosta verhoiluluokkaan kun ne on kannettava jo takaisin, eikä juuri mitään ole saanut siinä välissä aikaiseksi. Ja useana viikkona jäi entisöinti väliin kokonaan joko pää- tai sivutöiden takia.

Tämän tyylisiä töitä ei ole koskaan aikaisemmin tullut tehtyä, joten jokainen työvaihe on ollut mielenkiintoinen kun aina on tullut uutta vastaan. Kankaaksi tuoleihin valikoitui viimein Lauritzonin Giada Ornament. Alla kuvia tuoleista eri vaiheissa.

Kun tuolit oli purettu niin että jouset saatiin näkyviin ja niiden kunto todettiin hyväksi, jousia kiinnipitävät langat varmennettiin lisäämällä uudet langat rinnalle.

Jousien päälle nidottiin uusi säkkikangas, joka kiinnitettiin langalla jousiin. Selkänojalle ei tehty muuta kuin paikattiin hieman vanhaa kangasta tarvittavista kohdista.

Säkkikankaan päälle tuli uusi meriheinäkerros

Meriheinä sidottiin paikalleen tekemällä säkkikankaan päälle lankalenkkejä, pujottamalla meriheinätuppoja lankalenkkeihin ja kiristämällä lenkit.

Alkuperäinen istuimen "pintaosa" pöydällä ylösalaisin odottamassa paikalleen laittoa meriheinäkerroksen päälle. (En tiedä miksi tätä osaa pitäisi oikeasti kutsua.)

Istuimen pintaosa paikallaan kiinni nidottuna.

Istuimen pintaosa ommeltiin kiinni alempaan säkkikankaaseen pitkällä kaksikärkisellä neulalla istuinjousien väliin jäämistä vältellen, ja ommel kiristettiin napakasti.

Selkänojan takapuolelle laitettiin muutama satulavyö tukemaan vanhoja jousia.

Pintapehmeys tuoleihin tehtiin flokkikerroksella. Myös flokki kiinnitettiin lankalenkein alustaansa. Tässä vaiheessa tehtiin istuinosan muoto, eli flokkia oli saatava tasaisesti joka paikkaan ja niin että myös istuimen reunoista ja kulmista tulee siistit.

Istuinosat liinattiin, eli päälle pingotettiin lakanakangas joka ommeltiin käsin kiinni reunoista. 

Selkänojalle sama käsittely pehmusteineen ja liinauksineen. Siinä lakanakangas kiinnitettiin nitomalla.

Istuinosan verhoilukankaan päällekaavoitus.

Halusin tehdä istuinosan verhoilun saumallisena. Näin tuolit näyttävät mielestäni ryhdikkäämmiltä. Verhoilukankaan alle tuli ohut vanu, ja verhoilu ommeltiin käsin kiinni saumavaroista alustaan, jotta kangas pysyy käytössä hyvin paikallaan.

Tiedän mitä teen ensi pääsiäisenä

Miehen keväisestä remonttihuumasta inspiroituneena ryhdyin itsekin viime viikolla tuumasta toimeen. Alakerran pikkukammarin kanssa olemmekin tuumailleet jo jonkin aikaa - aina siitä lähtien kun noin puolitoista vuotta sitten ensimmäisenä syksynä avasimme ummessa olleen kammarin ja tuvan välisen oviaukon.

Nyt sitten sai lähteä loputkin tapetit seinistä, ja toistaiseksi homma jäi siihen vaiheeseen, että pääsiäisen voi viettää esimerkiksi laipiota maalaten. Tähän aikaan vuodesta hommiin liittyy tosin aina pieni epävarmuus siitä, että pääseekö remonttipaikalle, vai täytyykö todeta että kevväämmällä. Jäätilanne on kuitenkin vielä sen verran hyvä ja yöpakkasia on edelleen luvassa, että uskomme jääkelien jatkuvan vielä pääsiäisen yli. Katosta siis kuitenkin aloitetaan, myös seiniä osin maalataan ja osin tapetoidaan, ja lattiakin saanee uuden maalikerroksen jos vain onnistun tavoittamaan tuon vanhan sävyn maalipurkkiin jollakin konstilla. Tämän huoneen lattian väri poikkeaa muiden lattioiden väristä, ja haluaisimme pitää sen tuon värisenä.

Kukkatapetin alta paljastui ruskea pinkopahviseinä. Lattian väri jää ennalleen muiden pintojen mennessä uusiksi.

Vanhan tapetoinnin alla oli nähtävissä sohvan takana seinässä kohta, josta on pistetty umpeen alkuperäinen toinen sisäänkäynti. Luulemme tämän nykyisin televisiohuoneen virkaa toimittavan pikkukammarin olleen aikoinaan keittiö, josta on ollut ovi rakennuksen takapihalle. Voi kun jostakin saisi käsiinsä vanhoja valokuvia rakennuksesta ja pihasta siltä ajalta. Meillä ei ole tiedossa, milloin kyseinen ovi on otettu pois käytöstä. Hetken jo mietimme oviaukon ottamista uudelleen käyttöön, mutta se rikkoisi ainoan ehjän seinän pienessä huoneessa, eikä ovelle tällä huonejärjestyksellä olisi oikein järkevää käyttöäkään. Jätetään se siis edelleen muistoksi rakenteisiin.

Joskus huvilassa on ollut toinenkin sisäänkäynti.

Tupaan johtavan oviaukon vieressä on ollut todennäköisesti jonkinlainen kiinteä komero. Seinässä on kaistale maalaamatonta pinkopahvia ja myös lattiassa on komeron alareunan jälki. 

Rakennuksen seinät ovat kauttaaltaan pinkopahvitettu. Emme ole halunneet purkaa pahvitusta pois saadaksemme hirsiseiniä näkyviin. Pinkopahvitus on osa rakennusta, vieläpä toiminnallinen osa jos ajatellaan mahdollista nurkista tulevaa vetoa, ja kaiken lisäksi olemme tykästyneet seinien väriin muualla paitsi yläkerran makuukammareissa. Tuvan ja pikkukammarin väliseinä oli siis ainut, jossa hirsiseinä olisi voitu ottaa näkyviin. Väliseinäpä ei ole kuitenkaan hirsirakenteinen, niinkuin jo aikaisemmin tulikin todettua. Vaikka ei hirttä olekaan, tuo seinä tullaan ottamaan kokonaan puupinnalle ja maalaamaan (maalilla x ja sävyllä y).

Sohvan takana oleva seinä tulee saamaan uuden tapetin. Tapetti on Pieksämäen K-Raudasta ostettu Keskon oman malliston Eco Black & White 6088.

Kaistale tapettia on opetellut olemaan seinällä jo lähes vuoden, ja se tuntuu edelleen hyvälle valinnalle. Sitä siis Pieksämäen K-Raudasta tilasin.

Loppuun vielä keväinen ja ajankohtainen jäätilannepäivittely. Jäätalvi oli saareen kulkijoille hyvä. Suuren osan talvea sai autollakin huristella saareen oikeastaan mitä reittiä vain mieli. Kovin montaa kertaa ei tarvinnut tietä jäällä aukaista, kun lunta oli vähän ja teräsjäätä riittävästi. Näillä jäillä kuljimme autolla saareen 4.4. asti. Sen jälkeen kulkupelinä on ollut vielä moottorikelkka.

Näin kaunis iltarusko saatteli meidät viimeistä kertaa autolla tänä keväänä saaresta mantereen puolelle tiistai-iltana 4.4.

Mies, mökki ja moottorisaha

Miehet moottorisahoineen ovat taas olleet talven aikana asialla, ja tuloksena saatiin lisää polttopuita, kun mieheni ja isäni ahkeroivat saaressa. Kenolleen heittäytynyt elokuun ongelmatapauskin muuttui koivuhaloiksi, samoin kaksi saunan nurkalla ollutta koivua, jotka jo säikyttelivät meitä samassa elokuisessa myrskyssä. Sekä sauna että maakellari ovat edelleen ehjiä, joten puunkaato-operaatiot ovat olleet jälleen oikein onnistuneita. Telttasaunan runko otti osuman koivun latvasta. Se on saunomisen jälkeen ollut väliaikaisena remonttitarvikesuojana.

Saunan ympäristö avartui vielä entisestään kun nuokin nyt kaadetut koivut ovat poissa. Ja vieläkin on puuta lähdössä tuosta rannan tuntumasta. Suuria vanhoja pihakoivuja on toisaalta harmi kaataa, mutta kun ovat pahalaiset kasvaneet suuriksi hieman väärässä kohdassa, ja lahoakin koivuista löytyi. Juuristo tunkeutuu rakennuksen alle ja puusta tippuvat siemenet ja lehdet roskaavat katon, ja sitten on tosiaan vielä riskinä että koko puu kaatuu joskus rakennuksen päälle, joten ei ratkaisua kuitenkaan kovin paljon tarvinnut miettiä. Nyt voi alkaa todenteolla suunnitella laituria tai terassia saunan eteen, ja huomaan että mies ei ole tässäkään asiassa tyytynyt pelkästään suunnittelemaan, vaan runkotarpeita alkaa olla sen näköisesti levällään, että jotakin alkaa pian tapahtumaan. En oikein tiedä kummaksiko sitä pitäisi sanoa, kun se rakennetaan rakennuksen eteen ja maan päälle niinkuin terassi, mutta toisaalta se on välittömästi veden ääressä ja sitä käytetään laiturina. Onko se sitten terturi vai laiturassi?

Terturin runkotarpeita työmaan välittömässä läheisyydessä

Sillä aikaa kun minä olen humputellut milloin missäkin hevonpersiissä (tai ainakin jaloissa), on mies edistänyt muutenkin ansiokkaasti asioita saaressa. Viime viikonloppuna alkoi saunan vintille ilmestymään lattiaa. Itse ilmestyin sunnuntai-iltana ihailemaan tähän astisia aikaansaannoksia, ja hyvällehän se näytti.

Saunan vintin lattia valmistuu kuin itsestään (?)

Että niin sitä ollaan kuin varkain aloitettu taas remonttihommat näin kevään korvalla!