sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Kiivetään vintille

Pimenevinä syysiltoina voi nyt tunnelmoida saunan vintillä, sillä se on valmis sillä siellä alkaa olla suurinpiirtein kaikki kohdallaan. Pari valaisinta ja sähköt vielä puuttuvat, mutta sen ei tarvitse antaa häiritä millään tavalla upeista syksyisistä auringonlaskuista ja kynttilöiden ja lyhtyjen valosta nauttiessa. Sateisena päivänä voi kellahtaa hetkeksi katon lappeen alle pitkälleen kuuntelemaan sateen ropinaa.

ullakkohuone, kesähuone
Auringonlaskun ihailua saunan vintillä 6.9.2017

Vaikka sen kummemmasta tilasta ei olekaan kysymys kuin saunan vintistä, olen aika ylpeä siitä mitä olemme siellä saaneet aikaiseksi. Vintti on kattoa lukuunottamatta ihan kokonaan meidän omien kättemme jälkeä.Välillä olen jo ehtinyt ihmettelemään kuinka yhden vintin kanssa on tuhrautunut meiltä niin paljon aikaa, mutta kun miettii kaikkia työvaiheita matkan varrella, onhan siinä tullut tehtyä yhtä ja toista kun aloitimme paljaasta päätykolmioiden rungosta. Puhumattakaan tyhjennys- ja purkutöistä jo sitä ennen. Vintillä on kai joskus ennenkin ollut kesähuone. Alunperin vintti oli jaettu väliseinällä kahteen osaan ja toiseen päätyyn oli rakenettu huone tunnelmallisine kukkatapetteineen joista oli vielä rippeitä jäljellä siellä täällä. Aikojen saatossa vintistä oli tullut varasto, ja vintiltä käsin sai helposti heti kättelyssä informaatiota saunarakennuksen tilasta ostohetkelä.





En enää tarkkaan edes muista milloin päätimme tehdä vintistä kesähuoneen. Senhän jo tiesimme että vintti täytyy purkaa kokonaan saunaremontissa, joten ajatus kesähuoneesta taisi tulla aika nopeasti vanhan vinttihuoneen inspiroimana. Yhtenäinen isompi vinttitila näytti välittömästi mukavalle kun vanha väliseinä purettiin pois.





Jäädessämme saunaremontin kanssa omillemme perustus- ja runkotöiden jälkeen, oli vintin osalta edessä ensimmäisenä päätykolmioiden ulkolaudoituksen tekeminen ja maalaaminen. Vintin lattiaa päästiin myös tekemään kun sauna alapuolella saatiin valmiiksi.





Talteen otetut kuivat eristepurut levitettiin takaisin paikalleen ekovillalevyjen päälle. Alunperin purujen alla oli vanhoja sanomalehtiä, joita saimme useamman kappaleen talteen hyvässä kunnossa. Sitten asennettiin lattialaudoitus. Lattiatyö oli ihan kokonaan isännän itsensä käsialaa maalausta myöten, ja siitä tuli tosi hyvä, (vaikka ikinä ei kuulemma tule muuta kuin valitusta kun hän jotakin tekee, mutta lattiahommasta en kyllä ainakaan valittanut kertaakaan). Ja rehellisyyden nimissä kyllä koko vintti on pääasiassa isännän tekemä. Minä toimin oikeastaan vain sahurina ja maalarina silloin kun paikalle ehdin.




Sitten olivat vuorossa sisäseinät. Ja hei! Ensimmäinen täysin valmiiksi kunnostettu ikkuna on jo paikallaan vintillä. Vaihtuvan maisemataulun lisäksi ikkunaa katsoessa näkee pienen pilkahduksen lähes sadan vuoden taakse. Kuinka monta tämän päivän ikkunaa kunnostetaan saman ajan jälkeen?

Siinähän niitä on. Vanhoja ikkunoita kunnostettavana eri vaiheissa.

Päätykolmiot laudoitimme sisältä päin raakalaudalla, ja pitkille matalille sivuille tuli lomalaudoitus, jossa hyödynnettiin saunatuvan laipion uudistamisesta yli jääneet tuppeensahatut tervaleppälaudat. Maalauksessa mentiin vintillä kaikkien uusien puupintojen osalta ihan nykyaikaisilla jokaisesta rautakaupasta löytyvillä maaleilla. Lattiaan ja seinien lomalaudoitukseen tuli Betoluxia, ja päätykolmioiden raakalaudoitukseen Tikkurilan Jokeria. Lattian olisin halunnut maalata Permolla, ja itselleni oli yllätys että sitä ei löytynyt suoraan minkään paikallisen rautakaupan hyllystä. Oletin sen olevan kuitenkin sen verran yleinen puulattiamaali että sitä olisi ollut varastossa, mutta ei. Hieman tuli taas sellainen tunne, että asiakkaalle myytiin sitä mitä kaupassa haluttiin myydä, eikä sitä mitä asiakas olisi alunperin halunnut ostaa. Kaikkien paikallisten maaleja myyvien kauppojen varastovalikoimat näyttävät olevan niin samasta puusta veistetty, että jos haluaa yhtään mitään muuta kuin perus-tikkurilaa tai  -teknosta, menee välittömästi tilaustavaraksi. Miksi asiakkaille ei haluta tarjota esimerkiksi muovittomia maaleja suoraan hyllystä? Varastossa pidetään tietysti tuotteita, joilla on iso menekki, mutta ehkä joitakin maaleja menisi enemmän jos niitä olisi saatavilla suoraan hyllystä. Vai olenko ainoa tällä kylällä joka on hieman höyrähtänyt tässä maaliasiassa, tiedä sitten. Vintillä kaikki maalattavat puupinnat olivat uutta puuta, ja rakenne on sen verran harva (kauniisti sanottuna hyvin tuulettuva) ja eristämätön, että kosteus pääsee kyllä menemään ja tulemaan sisä- ja ulkolaudoituksen välillä ja välistä ihan vapaasti. Itse mietin myös katon maalaamista, mutta miehen ehdotuksesta se jätettiin ainakin toistaiseksi maalaamatta.




Päädyimme kauttaaltaan valkeisiin pintoihin maalattavien pintojen osalta (Tikkurilan sävy S503). Koirat eivät tassuttele vintillä, joten tämä on ainoa paikka meillä missä voi olla valkea lattia ilman kurajälkiä. Paitsi lellikoira-cockeri tietenkin tassuttelee, koska se seuraa omia ihmisiään joka paikkaan varjon lailla.

Kuistin yläpuolella lattia tehtiin muuta lattiaa alemmaksi, ja syntyneeseen koloon mahtuu juuri sopivasti 140 cm leveä patja. Ja cockeri mahtuu mielestään juuri sopivasti 140 cm leveälle patjalle.

Vintin toiseen päätyyn tehtiin nukkumatiloja molempien katonlappeiden alle. Sisustuksesta tuli raikas sini-valkoinen, koska pidän siitä väriyhdistelmästä, sillä saa hitusen merelllistä fiilistä, ja se sopii osuvasti myös Suomen juhlavuoden teemaan. Nukkumispaikat rajattiin kankailla joiden taakse patjat ja petivaatteetkin saa suojaan silloin kun ne eivät ole käytössä. Toiseen päätyyn tehtiin istuskelupaikka vaikka sitä auringonlaskun ihailemista varten. Kalustus koottiin 50-luvun huonekaluista, jotka ovat sopivan siroja pieneen tilaan. Kalusteista suurin osa oli saaressa jo ennen meitä, ja kalustusta täydennettiin mummon ja papan vanhalla liinavaatekaapilla sekä toisen pappani veljen vanhalla putkiradiolla, joka toimii tosin vain rekvisiittana ainakin toistaiseksi. Tuoleihin ompelen irrotettavat ja pestävät kangashuput kunhan sopiva kangas tulee vastaan.

Tilaa nukkumiseen...

...ja oleiluun


Itse askarreltujen taulujen kuvat ovat aitoja kopioita Varkauden Pirtinniemen telakalla 1900-luvun alussa valmistettujen laivojen työpiirustuksista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti