maanantai 31. elokuuta 2015

Suursiivous

Toisena mökkiviikonloppuna tuli tehtyä perusteellinen mökin siivous. Wunderbaumeista ei taida löytyä valittavaksi tuoksua ”vanha talo”. Ehkä siitä syystä että tunkkainen ei ole kai kovin monen lempituoksu. En kuitenkaan mahda sille mitään, että minusta tuoksu oli jostakin syystä myös kotoisa ja lämmin. Minulla ei ole ollut onneksi "kunniaa" asua hometalossa, joten sen hajusta olen onnellisen tietämätön. Miehellä on kuitenkin valitetavasti siitä kokemusta, ja mökin hajumaailmaa määritettiinkin tutustumiskäyntikerroilla hänen nenällään tarkasti. Yhdistettynä rakenteiden tutkimiseen ja siihen tosiasiaan, että rakennuksesta puuttuu vesiputket ja kosteussulut ynnä muut muovirakenteet ja turhat eristeet, olemme melko luottavaisia, mitä päärakennukseen tulee.

Vaikka vanhan talon tuoksu tuntuikin mukavalta, tunkkaisuudesta haluttiin siitäkin huolimatta eroon. Siivouksen yhteydessä päätimme luopua osasta vanhoja tekstiileitä, ja säilytettävät tekstiilit matkasivat kotiin pesukoneeseen. Omasta mielestäni saimme aikaiseksi yllättävän paljon. Jopa mökin vintti tuli tyhjennettyä, ja vieläpä pääasiassa nuorison toimesta.

Koska meillä ja mökin tavaroilla ei ole vielä yhteistä kuljettua matkaa, ajattelin kokeilla Marie Kondon KonMari-menetelmän perusajatusta siitä, että säilytetään vain ne asiat, jotka ilahduttavat itseä. (Olen tosin sitä mieltä että menetelmässä on ontuvia kohtia.) Puhun siis kirjasta KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika (Marie Kondo, 2015). Pitäisi ehkä lukea kirja itse, jos vaikka saisi kysymyksiin vastauksia. Tähän asti olen vain kuullut kyseisestä opuksesta ja lukenut kirjaa koskevia kirjoituksia. Asiaan sen enemmän perehtymättä päätin kuitenkin kokeilla menetelmää käytännössä. Ohjeethan luetaan yleisemminkin vasta sen jälkeen kun on kokeiltu tehdä itse ja mietitään mikä meni pieleen,  joten miksi ei siivotessakin sovellettaisi samaa.

Siivotessa mökin kanssa ehti jo hieman seurustella. Oviin ja ikkunoihin täytyy laittaa tiivisteet. Vintille on lisättävä purua. Yläkerran matalat huoneet tarvitsevat ehdottomasti vaaleaa pintaa. Kaikki valo tuntuu nyt häviävän tummaan lattiaan ja kattoon.

Portaat yläkertaan ja yläaula tummine pintoineen

Toisen kammarin pieni ikkuna on pohjoiseen päin, ja tummat pinnat pimentävät huonetta luonnonvalon puutteen lisäksi

Vintin tyhjennystä auttoi kummasti yläkerran ovi, joka johtaa kuistin katolle. Asiassa ei ole ajateltu räystäskourujen puhdistamisen helppoutta, vaan kuistin yläpuolella alunperin sijainnut parveke on purettu pois. Niin ja kourujakin täytyy jossakin vaiheessa lisätä, koska niitä on tasan yksi.

Parvekkeen ovi

Päädyimme poistamaan yhdeltä tuvan seinältä myös tapetin, joka ei ilahduttanut meitä. Tapetin alta paljastunut ovi puolestaan ilahdutti. Olimme arvelleetkin, että seinän on täytynyt olla alunperin ainakin osittain – jos ei jopa kokonaan – auki. Seinän kanssa tarinointia jatketaan myöhemmin.




 

Onkohan tuoksu ensi viikonloppuna vähemmän tunkkainen?





maanantai 24. elokuuta 2015

Souturetki saareen

Kävin etsimässä mantereen puolella rannassa olevan soutuveneen,  joka kuului kauppaan. Kävi ilmi, että kyseisellä rannalla oli useita soutuveneitä. Tuli hieman epämääräinen olo kun kuljin pitkin venerivistöä sovittaen avainta lukkoon useamman veneen kohdalla. Lopulta tärppäsi. Työnsin veneen vesille ja kävin tervehtimässä mökkiä. Saaren edustalla oli hetken aikaa matkakumppaneina kaksi joutsenta, jotka vaikuttivat ällistyneiltä siitä että heidän arki-illan rauhaansa noin tullaan häiritsemään. Soutumatkaan meni hiljakseen soudellen vartti. Takaisin tulin auringonlaskun aikoihin.



sunnuntai 23. elokuuta 2015

Saha soimaan ja sauna tulille

Olimme viime viikonloppuna siis ensimmäisen kerran omalla mökillä. Mitäs siinä sitten muuta kuin tarttua tuumasta toimeen. Koska ilmasto näytti tänä kesänä havahtuvan kunnolla kesän tuloon vasta elokuussa, päätimme nauttia lämpimästä auringonpaisteesta pääasiassa ulkohommia tehden. Ja jotta auringonpaisteesta pääsisi kunnolla nauttimaan, täytyy pahasti umpeen kasvanutta tonttia siistiä ja harventaa reilulla kädellä. Niinpä aloitimme puskien raivauksella ja puiden kaadolla saunan ympäristöstä.

Pihapiiri on metsittynyt runsaasti. Saunan seinustalta näki hädintuskin päärakennusta. Järvelle mökistä näkyi vain pieni kaistale kattoa, kun tiesi mihin katsoo.

vanha sauna
Vaikka sauna on hyvin lähellä rantaa, sitäkään ei puiden takaa järvelle kovin paljon näkynyt.

Näkymä saunan edestä saaren eteläpäähän päin. Järvi on tuolla jossain.


Mökki jäi vielä siivoamatta, mutta sisätöitä ehtii tekemään sitten huonommalla ilmalla. Mökki ei tarvitse akuutisti muuta kuin perusteellisen siivouksen, joten nyt on parasta vain malttaa mielensä mökin suhteen ja keskittyä pääasiassa saunaan, joka on ison remontin tarpeessa.

Saunan kunto ja käyttämättömyys epäilyttivät sen verran,  että ajatelimme että kylpemistä ei uskalla suunnitella ainakaan ennen nuohoojan käyntiä, mutta kaupanteon yhteydessä myyjä kertoi heidän kylpeneen viimeksi edellisenä iltana, joten mitäpä siinä sitten muuta kuin saunomaan.



lauantai 22. elokuuta 2015

Sattumakortti

”Hei, minä olen Petri.” ”Hei, minä olen Katja. Kuka sinä olet?”
Nämä olivat ensimmäiset sanamme kun nousimme veneestä saareen ja tuijotimme vierekkäin punaista rantasaunavanhusta, joka oli nyt meidän.


Tästä päivästä eteenpäin yritämme kuunnella saunan ja huvilan tarinaa ja selvittää keitä he ovat. Ovathan he seisoneet tällä paikalla 1930-luvulta asti, joten jotakin heistä on jo täytynyt tulla.



Tätä uteliaisuuden täyttämää hetkeä edelsi jälkikäteen kaoottiselta vaikuttava ajanjakso, joka sisälsi mökin katselua uteliaisuudesta, mökin katselua puolitosissaan, mökin katselua innostuksissaan, mökin katselua epäilevänä, mökin katselua  remonttimiesten kanssa,  ja lopulta mökin katselua vakavissaan. Kunnes huonohermoiselta alkoi mennä yöunetkin asian takia, ja tavalla tai toisella tapaus oli saatava suljettua. Sen jälkeen kaaos eteni kiinteistövälittäjän pakeilla, pankin tiskillä hattu kourassa, ja myös vanhempieni luona hattu kourassa. Kaiken tämän tuloksena ulos pullautettiin kauppakirja saarihuvilasta saunoineen,  jossa ostajina olimme me.

Olen ihastellut kotikaupunkimme 1900-luvun alussa rakennettuja taloja, ja tämän huvilan myynti-ilmoituksen nähtyäni en päässyt siitä enää irti. Sain houkuteltua miehen veneajelulle katsomaan paikkaa, ja tapahtumaketjun loppu on tuo yllä kuvattu.

Uskon että hyvät asiat tulevat eteen sattumalta ja silloin kun niitä vähiten odottaa, kunhan itse kulkee avoimin mielin. Paikan myyjä kertoi, että hänellä ei oikeastaan ollut tarkoitus myydä paikkaa vasta kuin ensi keväänä, koska arveli tämän kesän olevan jo liian lopussa kesämökin myyntiä ajatellen. Emmekä mekään olleet aktiivisesti etsimässä kesämökkiä. Mutta nyt ollaan sattumakortilla lähtöruudussa.

Hur(j)aa.