Tämä päivitys julkaistaan takautuvasti muiden talvikauden 2017-2018 päivitysten joukossa. (
Kun blogin kirjoittaja heräsi pitkäksi venyneiltä talviuniltaan.)
Viime kesän vesisateista viisastuneina tuumailimme että puuliiteri olisi hyvä. Mies ryhtyi helmikuussa tuumasta toimeen, ja rakensi sellaisen. Rakoliiteri-tyyppinen ratkaisu syntyi kuormalavoista. Huolellisen suunnittelun jälkeen liiterin runko oli pystyssä kahdessa päivässä.
 |
| Puuliiterin rakentaminen alkoi 17.2.018 |
 |
| Iltaan mennessä puuttui enää katto päältä. |
 |
| Liiteri valmiina ottamaan puita vastaan 18.2.2018 |
Kattohuovan ja nurkkalautojen asennus jää kesäksi, kuten myös liiterin maalaus ja oven tekeminen.
Koska liiterin rakentamisessa tällä menetelmällä ei kauan mennyt, ehdimme lämmittelemään helmikuun pakkasissa myös lukuisin muin tavoin:
 |
| Polttamalla risuja |
 |
| Tekemällä polttopuita |
 |
| Konjakilla |
 |
| Hakkaamalla avanto |
 |
| Sohvalla pönttöuunin ja kahvimukin ääressä |
 |
| Viltin alla |
 |
| Saunassa |
 |
| Nuotiolla |
Tupaan löytyi uusi matto lämmittämään mukavasti varpaita talviaikana. Huomasin paikallisen osto-myyntipalstan valokuvassa maton, joka ei ollut varsinaisesti myynnissä, mutta tunnetusti kysyminen ei maksa mitään. Taas kerran toisen romu oli toisen aarre, ja vanha villamatto sai uuden kodin. Iso villamatto on talviaikana ennen kaikkea käytännöllinen vanhassa vetoisassa talossa. Periaatteessa lattia pitäisi täyttää matoilla talven ajaksi, mutta koiran karvat ja tassuissa sisälle kantautuva lika ovat asioita jotka tekevät matoista vähemmän käytännöllisiä - tai ainakin likaisempia. Isoista kalliista antiikkimatoista en uskalla koirataloudessa edes haaveilla, mutta lyhytnukkaiset koneella tehdyt matot ovat edullisempia, ja villamaton puhdistuksessa pääsee talviaikaan hyvin pitkälle imuroinnilla ja lumipesulla. Materiaalina pidän villasta paljon, ja mökilläkin on käytössä esimerkiksi useampi villahuopa. Sellainen näkyy tämänkin postauksen kuvissa koirien alla ja tuvan sohvan suojana. Luonnonvalkea villahuopa sohvalla on Norjan armeijan ylijäämähuopa. Ne ovat isoja, paksuja ja pesunkestäviä. Niitä käytetään täällä niin torkkupeitoina, sängyn päiväpeitona kuin lämpöä eristävänä oviverhonakin. Huopia löytyy armeijan ylijäämätavaraa myyvistä kaupoista kuten vaikka Varkautelaisesta
Vaeltajan Erärepusta, josta olen omani ostanut. Norjan armeijan huopien käytännöllisyyden ja kauneuden on huomannut myös esimerkiksi
Siskonpaneelisopan Tiina.
Tupaan löytyi uusi matto lämmittämään mukavasti varpaita talviaikana. Huomasin paikallisen osto-myyntipalstan valokuvassa maton, joka ei ollut varsinaisesti myynnissä, mutta tunnetusti kysyminen ei maksa mitään. Taas kerran toisen romu oli toisen aarre, ja vanha villamatto sai uuden kodin. Iso villamatto on talviaikana ennen kaikkea käytännöllinen vanhassa vetoisassa talossa. Periaatteessa lattia pitäisi täyttää matoilla talven ajaksi, mutta koiran karvat ja tassuissa sisälle kantautuva lika ovat asioita jotka tekevät matoista vähemmän käytännöllisiä - tai ainakin likaisempia. Isoista kalliista antiikkimatoista en uskalla koirataloudessa edes haaveilla, mutta lyhytnukkaiset koneella tehdyt matot ovat edullisempia, ja villamaton puhdistuksessa pääsee talviaikaan hyvin pitkälle imuroinnilla ja lumipesulla. Materiaalina pidän villasta paljon, ja mökilläkin on käytössä esimerkiksi useampi villahuopa. Sellainen näkyy tämänkin postauksen kuvissa koirien alla ja tuvan sohvan suojana. Luonnonvalkea villahuopa sohvalla on Norjan armeijan ylijäämähuopa. Ne ovat isoja, paksuja ja pesunkestäviä. Niitä käytetään täällä niin torkkupeitoina, sängyn päiväpeitona kuin lämpöä eristävänä oviverhonakin. Huopia löytyy armeijan ylijäämätavaraa myyvistä kaupoista kuten vaikka Varkautelaisesta Vaeltajan Erärepusta, josta olen omani ostanut. Norjan armeijan huopien käytännöllisyyden ja kauneuden on huomannut myös esimerkiksi Siskonpaneelisopan Tiina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti