My type of leipominen

Ruuanlaitto ja leipominen eivät ole ihan niitä omia juttujani. Pullataikinaa huomattavasti mielenkiintoisempi vaivattava on itse tehty ikkunakitti. Pitihän tämäkin kokeilla. Paikallisesta maalikaupasta lähti mukaan siis pellavaöljyvernissaa ja liitua. Ja ei kun leipomaan. Kahden aineen sekoittaminen keskenään ei voi olla liian monimutkaista edes minulle, jonka jauhopeukalo on keskellä kämmentä.

Ikkunakittiä tulossa

Muutenkin teen mieluummin keittiön kuin keittiössä, ja tämäkin liittyi ihan suoraan keittiöön. Kitti tuli vanhoihin ikkunoihin, joista on tarkoitus tehdä astiakaapin ovet. Puuosia en alkanut ikkunoista kunnostamaan, koska säänkestäviä niiden ei tarvitse enää olla, mutta koska vanhat kittaukset olivat huonokuntoiset ja lasit olivat irti, lasitin ikkunat uudestaan. Alla kuvia työvaiheista.

Vanhat kittaukset ja lasit poistettu särkemättä melkein yhtään

Ihan kylmiltään en itse alkanut ikkunakittiä tekemään, vaan tilasin ensin malliksi valmista kittiä. Muutakin rekvisiittaa lasitukseen tarvitaan, ja sainkin kaiken tarvitsemani tilaamalla jokaisen vanhojen ikkunoiden omistajan survival kitin - ikkunankunnostajan pakin. Rakennusperinteen ystävät ry tietää mitä nainen tarvitsee silloin kun on ostanut vanhan huvilan: http://www.tuuma.net/verkkopuoti.php?osasto=muut.

Näitä tarvitaan: lasitusveitsi, -vasara ja -lankaa, ja sitä kittiä

Aluskittaus

Aluskittaus tehdään litistelemällä "kittipötkylä" tasaiseksi puitteen päälle

Lasi painetaan tasaisesti kiinni aluskittaukseen. Takapuolelta poistetaan purseet kittausveitsellä

Naputellaan lasitusnaulat särkemättä lasia

Aluskitti, lasi, ja lasitusnaula

Päällyskittaus. Siisti pinta saadaan tehtyä lasitusveitsellä. Kitin sopiva notkeus on hurjan tärkeää, jotta tämä onnistuu.

Kitin kuivuttua valmis maalattavaksi

Omasta päästä vähistä tarpeista

Sellaista asiaa ei ole olemassa kuin ilmainen keittiö. Mutta puoli.ilmainen ehkä kuitenkin, jos itse tekee. Ja tietysti hieman itse tehdyn näköinen, mutta meidän huvilalla niin saa ollakin. Puutyötaitoja ei ole tullut varsinaisesti opeteltua missään. Kaikki taito mitä on, on tullut verenperintönä. Luulen,että olen saanut vahvat käsityöläisgeenit molempien vanhempieni puolelta. Eikä ole laitteita eikä tilojakaan sen puoleen, mutta aina on onneksi kansalaisopiston puutyökurssit. Työkalujen ja laitteiden lisäksi siellä on mukavaa seuraa.

Kovin kummoisia taitoja suoralinjaiset "palikkatyöt" eivät onneksi vaadi, enemmänkin vain aikaa ja halua tehdä. Joku vuosi sitten tein meille kotiin lankuista ruokapöydän, sohvapöydän ja pienen sivupöydän. Miehen kanssa olemme nikkaroineet kotiterassille oikeastaan kaiken itse; kulmasohvan, keinut, kylpytynnyrin ja pergolan. Niin ja tietysti sen terassin.

Ajatus itse tehdystä keittiöstä lähti liikkeelle syyskuun lopulla hukkapalikoista, jotka ovat peräisin paperikoneen telojen pakkauskehikoista. Näin noin metrin mittaisten eripaksuisten pulikoiden kasassa selvästi keittiön kalusteet. Ajatuksena oli tehdä täysin irtonaiset kalusteet, jotka sisältävät tiskauspaikan ikkunan edessä ja pienen aamiaispöydän. Kalusteiden tulisi olla myös helposti kuljetettavissa saareen.

"Siitä se ajatus sitten lähti"

Palikkakasan lisäksi tarpeina oli kaksi mökiltä löytynyttä vanhaa ikkunaa

Palikoita höyläämällä, sirkkelöimällä, saahaamalla, liimaamalla, ruuvaamalla ja maalaamalla sain aikaiseksi kalusteiden rungot, ovet ja tasot. Marraskuussa pääsin ensimmäisiin kalusteasennuksiin. Yhdelle seinälle tein koko seinän mittaisen kalustejonon, joka veneessä kuljettamisen helpottamiseksi rakennettiin siten, että kuljetus onnistui kolmena osana. Ihan vain kaiken varalta olin sen verran kaukaa viisas, että jätin yhteen liitoskohtaan pelivaraa. Mittavirhehän ei tietenkään missään nimessä ole mahdollinen, mutta jos kuitenkin niin sattuisi käymään... Ja eihän mikään ole niin viisas kuin insinööri säätövaroineen, koska sitähän tietenkin tarvittiin. Kalustejono oli nimittäin yhden kalustejalan verran, eli noin 45 mm, liian leveä.

Kokoonpanovarastolla

Mitoitusvirheen korjaaminen käsisahalla. Helppoa kun siihen on valmistautunut. Ja kaasupullo mahtuu kaappiinsa vielä tämänkin jälkeen.

Keittiöasentaja hämärähommissa 12.11.2015

Tässä vaiheessa toisen seinän kalusteet ja astiakaappi ovat vielä keskeneräiset. Mutta nyt on ensimmäiset kalusteet saatu pois varastosta, joten siellä mahtuu kokoamaan lisää.

Ensimmäiset kalusteet paikallaan. Tiskauspistekin alkaa jo hahmottua.

Ensimmäinen sisämaalausprojekti

Totesin jo mökin ensimmäisen siivouksen yhteydessä, että yläkerran katot kaipaisivat vaalennusta. Syksyn edetessä portaikko ja yläkerta tuntuivat kuin kutistuvan päivä päivältä pimeän vallatessa nurkkia yhä aikaisemmin. Yläkerran laipioiden maalamista helpottaa matala huonekorkeus. Jopa tämmöinen keskenkasvuinen (niinkuin isännällä on tapana sanoa) hieman yli 160 cm ihminen ylettää sutimaan kattoa helposti.

Laipio oli lakattu, ja lakatun laipion maalaamisessa mietitytti pysyykö maali suoraan lakatussa pinnassa kiinni, vai pitäisikö alle laittaa pohjamaali, ja kuinka hyvin pinta täytyy puhdistaa ja hioa ennen maalausta. Päädyin melko suoraviivaiseen ratkaisuun. Pesin laipion maalipesulla, kaavin helposti irti lähtevät maalipesun pehmentämät kohdat, hioin kevyesti käsin ja maalasin Teknoksen paneelikattomaalilla.

Maalarimestari Suti aloittamassa sutimista

Aloitin homman portaikon laipiosta, ja sen jälkeen oli yläkerran "aulan" katon vuoro. Nämä pinnat maalasin kolmeen kertaan. Ensimmäisen maalikerroksen kuivuessa homma hieman hirvitti, mutta useamman maalikerroksen myötä pinta tasoittui.

Katot yhden maalikerroksen jälkeen.

Toinen makuukammareista ehti myös mukaan tähän ensimmäiseen maalausaaltoon. Siellä tyydyin kahteen maalikerrokseen, ja lopputulos on ihan hyvä niinkin. Oma makuukammarimme jäi vielä odottamaan maalausvuoroa.

Makuukammarit ovat kuitenkin edelleen niin pimeät ilman keinovaloa, että lokakuun puolenvälin jälkeen puhelimen kameralla on mahdoton saada hyviä valokuvia edes keskellä päivää.

Erityisesti portaikon valaistus oli asia, jota laipion maalauksen yhteydessä pohdittiin. Sanomattakin on selvää, että pimeä portaikko ei ole laipion maalaamisen myötä vielä kovin paljon valoisampi, ja turvallisuuden kannalta olisi tärkeää saada siihen valoa jollakin konstilla. Tähän asti porrasvalojen virkaa ovat toimittaneet portaikon askelmilla olevat kolme pattereilla toimivaa led-myrskylyhtyä, mutta aurinkopaneelijärjestelmän asennuksen jälkeen muunkinlainen ratkaisu on nyt mahdollinen, ja myös paljon turvallisempi. Tummanruskeat portaat ja lyhtyjen epätasaisesta valosta muodostuvat varjot eivät helpota portaissa kulkemista pimeällä. Tarvitsimme siis nopeasti syttyvän ja tasaisen kulkuvalon.

Yleisesti ottaen strategiamme valaistuksen suhteen on asentaa mahdollisimman vähän kiinteitä valaisimia ja hoitaa tarpeelliseksi katsomamme valaistus lähinnä pöytä- ja jalkalampuilla. Portaikkoon oli vaikea kuvitella huvilan rakennusaikakauteen ja/tai tyyliin sopivia porrasvalaisimia johtovetoineen, joten päädyimme tässä kohtaa jonkinlaiseen kompromissiratkaisuun, joka tarjoaa kulkuvalon tarvittaessa ja on muuten huomaamaton. Led-nauhalla toteutettu epäsuora valaistus on kaikkea muuta kuin 1930-lukulainen, mutta omasta mielestäni se on kaiteettoman kapean portaikon valaisuun hyvä ratkaisu. Valon ollessa pois päältä listan taakse sijoitetun valaisimen olemassaoloa ei käytännössä huomaa jos ei tiedä.

Kaiken kaikkiaan portaikosta tuli katon maalauksen ja valon asentamisen jälkeen mielestäni aika lailla parempi tulossa oleviin marraskuisiin iltoihin.

Makuukammareiden osalta olen entistä vakuuttuneempi siitä, että ajan kanssa ne saavat muihinkin pintoihin uutta väriä. Nyt on sisämaalausten osalta homma saatu alkuun, ja projekti jatkuu lähiaikoina toisen kammarin laipion maalaamisella, ja muut pinnat jätetään odottamaan inspiraatiota ja ideoita.

Maalattu ja valaistu portaikko 31.10.2015

Pihaa etsimässä

Koko mökin ympäristö on päässyt kuluneiden vuosikymmenien aikana metsittymään. Museoviraston inventointilomake tiesi kertoa, että huvilalla on joskus aikoinaan ollut puutarha, ja talousosuuskaupan aikaan siellä on kasvatettu ainakin joulukuusia. Nyt tontti on täynnä villiintyneitä ja ylikasvaneita joulukuusia, ja muu oletettu puutarha on onnistuneesti maastoutunut metsäksi. Saaren eteläpään kuusikko on niin tiheä, että siellä ei ole käytännössä minkäänlaista aluskasvillisuutta, paikoin ei edes sammalta. Ensimmäisenä viikonloppuna odotimme mielenkiinnolla auringon laskua ja valtavan itikkaparven kuokkavierailua, mutta kuusikon määrään nähden tapasimme itikoita vähän.

Unohdettu joulukuusikko

Kuusikkoon on piilotettu varasto+huussi-rakennus

Aloitimme pihan raivaamisen jo ensimmäisenä viikonloppuna saunan ympäristöstä, mutta kuten kuvista näkyy, ihan heti ei tarvitse olla huolissaan polttopuiden loppumisesta.

"Näkymiä" saunalta päin

Ihan ensi töiksi puita kaadettiin saunan edustalta, ja kun isäntä pääsi moottorisahan kanssa lähemmäksi mökkiä, saatiin kuusien keskeltä esille vanha lipputangon jalka, ja pihan ääriviivat alkoivat hahmottua selkeämmin, kun huomasin sammalikossa lisää kivillä pengerrettyä oletettua piha-alueen rajaa.

 

 

Tähän saakka puutarhatyöni ovat rajoittuneet ruukkuistutuksiin ja ennemmin tai myöhemmin kuoleviin kesäkukan taimiin, yhteen villiintyneeseen perennapenkkiin ja yhteen ruusupenkkiin, jota en saa yhtenäkään syksynä aikaiseksi suojata. Kevättalvisin laitan kuitenkin vuodesta toiseen kukan ja kirsikkatomaatin siemeniä kasvamaan, ja helmi- maaliskuussa kesäpihamme onkin ehdottomasti hienoimmillaan (suunnitelmissa siis...). Kotipihamme on pieni, joten esimerkiksi kasvihuone ei sinne mahdu, mutta saaressahan lääniä riittää! Vanhaan kukoistukseensa heräävä saaripuutarha näyttää siis uskomattoman hyvälle jo syyskuussa (lehtien odottaessa lakastumista ja luonnon valmistautuessa talvilevolle...).

Suoraan sanottuna wannabe-puutarhuri ei tiedä ollenkaan, mitä pihalle oikeasti tässä vaiheessa pitäisi tehdä, tai mitä kannattaisi tehdä. (Ystäväni on kerännyt minulle jo erittäin kattavan perinneperennalistan.) Ajattelin kuitenkin aloittaa pihan vanhojen rajojen etsimisellä ja puhdistaa kivetyt alueet haravan ja lapion kanssa. Jo nyt näyttää siltä, että puitakin kaadetaan vielä lisää.

Löytöjä

Vinttikomeroita on jännää penkoa, pienten asioiden löytämisestä saa ison ilon. Kun tulimme kauppojen jälkeen saareen ensimmäisen kerran, kävelimme ihan ensimmäisenä paikasta toiseen katsomassa mitä kaikkea jännää täältä löytyy. Olo oli kuin lapsella joululahjoja avatessa. Mukavimmat löydöt olivat ehkä aggregaatti, kottikärryt ja rautakanki, koska jokaista näistä ehdimme kaivata jo etukäteen ensimmäisiä raivaus- ja remonttitöitä suunnitellessamme. Onneksi emme menneet kaupan kautta.

Muitakin löytöjä tehtiin. Sellaisia mitä vanhasta talosta voi odottaa löytävänsäkin; vanhoja huonekaluja, persoonallisia kankaita, lasipurkkeja, työkaluja, kirjoja. Halkopinosta ulkoa löysin vanhat ovet, jotka kannoin ensitöikseni talteen.

Ovet ulkoa halkopinosta. Olisivatko huvilan alkuperäiset ovet?

Hämmentävin löytö oli ehkä rannassa oleva keltainen teräsvene. Isäni kommentoi että siitä tulee mieleen kapteeni Nemo. En tajunnut kysyä tarkennusta, että näyttääkö paatti hänen mielestään sen verran uppoamiskykyiseltä, että käyttötarkoitukseksi soveltuisi paremmin sukeltaminen järven pohjaan kuin ulapalla seilaaminen.

Kapteeni Nemo

Mutta koska varastosta löytyi myös Evinrude vuosimallia -??, uskotaan että teräshirmu vielä joku päivä seilaa. Ja ristittäköön hänet nyt virallisesti Kapteeni Nemoksi.

Vintiltä löytyneen vuonna 1978 ilmestyneen lehden kannesta löytyi vastaava moottori. Silloin kun tämä oli uusi.  Tämän lisäksi varastosta löytyi vielä vanhempi Seagull perämoottori.

Löysimme myös pienen palan huvilan historiaa niiltä ajoilta, kun paikka on ollut talousosuuskaupan omistuksessa. Kesällä 1952 on laadittu Selkäsaaren Huoneentaulu, jonka säännöissä sanotaan mm. että "Selkäsaarta on jokaisen kävijän hoidettava ja vaalittava siten, ettei hän teoillaan ja toiminnallaan vahingoita irtainta eikä kiinteää omaisuutta."

Selkäsaaren "Huoneentaulu" vuodelta 1952

Lauantai-illan puhdetöitä yliaktiivisille

Lauantaipäivä oli vietetty saunan vintin tyhjentämisen parissa. Kun vintin pölyt oli saatu pestyä nahasta saunassa, takkaan oli saatu tulet tuvassa, ja istahdettua toviksi alas (sisällä muuten ei haissut enää tunkkaiselle), olisi ollut luontevaa sanoa toiselle pienen hiljaisuuden jälkeen, että mitähän telkkarista tulee, ja napsauttaa kaukosäätimestä televisio auki. Suustani tuli ulos kuitenkin: ”Hei puretaanko tuota seinää?” ”Puretaan vaan”, vastasi isäntä.

Oviaukkohan otettiin esille tuvan puolelta jo aikaisemmin mökin siivouksen yhteydessä, ja nyt otimme alas tapetin pienen kammarin puolelta todetaksemme että väliseinä ei ole hirsirakenteinen.

Selvennykseksi telkkariasiaan on sanottava, että mökissähän ei ole sähköjä eikä telkkaria, joten iltojen puhdetyöt jatkuvat vastakin. Mutta nyt on ympärijuostava huusholli, mikä on aina mukava asia.

Ennen-jälkeen

Saunan vintin tyhjenns

Syksyn aikana sauna on tarkoitus valmistella remonttiin purkamalla sisäpuolen pintoja. Itse sauna on tarkoitus pitää kylpykunnossa mahdollisimman pitkään, mutta purkamista voi sitä ennen aloittaa vintiltä ja saunakamarista. Ennen kuin päästään varsinaisiin purkutöihin on tilat saatava tyhjiksi, joten hommaa riittää varmasti koko syksyksi. Toivotaan lämmintä ja sateetonta syksyä.

Saunan vintillä on varastotila, ja vintin toiseen päähän on rakennettu ullakkohuone. Seinissä oli vielä ikkunan ja oven yläpuolella palaset vanhaa tapettia jäljellä. Huoneen lattia on hyväkuntoinen verrattuna varastona olleen osan lattiaan, jonka yksi lankku on osittain lahonnut ja koko välikaton rakenne on tältä puolelta rakennusta notkahtanut. Varastopuolella lattialankkuja ei ole kuin keskellä. Kuistin päällä on pelkkä laudoitus, ja takaseinän puolella on paljaat eristyspurut.

Saunan vintti siivouksessa

Kukkatapettia ullakkohuoneen ovenpielessä

Ilahduttavimmat vinttiläydöt olivat vanhat ikkunat ja maaleissa käytetyt väripigmentit. Ikkunat tuotiin aiemmin löydettyjen vanhojen ovien kanssa viettämään talvea kaupunkiin. Tarkoituksena on saada ne entisöityä ja uusiokäyttöön.

Liha- ,Maito- ja Siirtomaatavaraliike Tapio Kaulamo on myynyt väripigmenttijauheita Puurtilassa ja Leppämäessä.

Mainittakoon myös, että vanhoja airoja löytyi kolme paria, ja haravoita yksitoista kappaletta. Nyt niitä on täysi tusina, koska vein ensimmäisenä viikonloppuna sinne haravan ettei jää pihahommat tekemättä J Haravointitalkoolaiset: oma harava ei välttämätön! Totuuden nimissä kaikki näistä yhdestätoista haravasta eivät olleet enää käyttökuntoisia, ja joukossa oli toki myös yksi heinäharava ja yksi rautaharava.

(Mihin täällä on muuten tarvittu heinäharavaa?)

Tällä hetkellä näyttää siltä, että siivousprojekteilla on tässä paikassa luontainen taipumus laajeta. Mökin siivoaminenhan laajeni myös yhden seinän pois siivoamiseen, ja saunan vintin siivoaminen laajeni katon hätäensiapuun. Kuten mainitsin, sauna odottaa remonttia. Remonttisuunnitelmista lisää myöhemmin, mutta mainittakoon tässä vintin yhteydessä saunan takaseinän kohdalta vuotanut katto. Takaseinän räystästä vasten ovat olleet pystyssä painavat rautatikkaat, jotka ovat osaltaan varmasti edistäneet vuotamista. Katon on annettu olla rikki harmittavan pitkään, joten myös ylin hirsi on päässyt vuodon kohdalta lahoamaan. Vintille oli kasattu seinää vasten puutavaraa, mikä on osaltaan estänyt vuotokohdan kuivumista.

Tehokas yhden miehen emergency-yksikkö purki lahonneimmat katon ruodelaudat ja korvasi ne ensihätään vintiltä löytyneellä puutavaralla. Katto peitettiin kevytpeitteillä odottamaan remonttia. Takaseinän vierestä siirrettiin purut keskemmälle niin että pahin vuotokohta seinän vierestä jäi puruista paljaaksi.

Mies siivosi myös Kapteeni Nemon ja suojasi sen saunan vintiltä löytyneellä valokatteella ja kevytpeitteellä.