Joulukuu: Jää, missä olet ?!!?

Tämä päivitys julkaistaan takautuvasti muiden talvikauden 2017-2018 päivitysten joukossa. (Kun blogin kirjoittaja heräsi pitkäksi venyneiltä talviuniltaan.)

Syksyllä mietittiin kuinka hyvin kinkku paistuu jouluna Kotilieden lämmössä, ja viriteltiin joulukyntteliköt ikkunoihin ja valosarjat pihalle. Siellä ne sitten valmiina odottavat joulun viettoon. Ei tullut joulua saaressa, vaan tuli onnettoman huonot jääkelit. Pahin syksyinen rospuutto ainakin 80-luvulta näihin päiviin. Niin meille tiesi kertoa läheisen saaren vakiasukas. Moneen viikkoon ei ollut sulaa vettä mutta ei kantavaa jäätäkään.

Hyvää Joulua Mökki siellä pääsemättömän taipaleen takana 💝

Marraskuu: Pönttöuunin maalaus ja uusia veneilykokemuksia

Tämä päivitys julkaistaan takautuvasti muiden talvikauden 2017-2018 päivitysten joukossa. (Kun blogin kirjoittaja heräsi pitkäksi venyneiltä talviuniltaan.)

Syksyn mökkikausi saatiin venytettyä lähes marraskuun loppuun asti. Näin myöhään syksyllä emme olleet aikaisemmin kumpikaan vesillä liikkuneet, joten saimme ihan uusia kokemuksia kuten lumipyryssä veneily ja lumitöiden tekeminen veneestä. Hieman aavemaiseltakin tunnelma välillä tuntui, kun täysin tyynessä iltapäivän hämärässä vesi alkoi hyytyä pinnasta sameiksi veden ja jään sekaisiksi muodostelmiksi.

Veneilytunnelmia 23.11.2017 ja 24.11.2017. Äyskärin sijaan veneen tyhjentämiseen tarvittiin lumilapio.

Makuukammarin maalaus eteni pönttöuunin verran. Pinta on maalattu tätä ennen ainakin kahteen kertaan. Vaaleankeltaisen maalin päälle oli sudittu sitä samaa tummanruskeaa, jota 80-luvulla syntynyt on saanut elämänstä aikana tuijottaa kyllästymiseen asti. Eikä maalien laadusta taas tietenkään ole minulla minkäänlaista käsitystä. Kammarin uusia värejä miettiessäni teippasin pönttöuuninkin kylkeen eri värisiä värilastuja joita sitten nukkumaan mennessä ja herätessä tuli tuijoteltua milloin minkäkinlaisessa valossa. Teippejä irrottaessa totesin ruskean maalikerroksen irtoavan teippien mukana, joten oli parasta poistaa koko maalikerros ennen uudelleen maalaamista. Ja jos se kerran teipillä onnistuu, niin miksipä sitä ei sitten teipillä tekisi. Käärin pönttöuunin osa osalta pakkausteippiin, ja sitten ei muuta kuin irtirepäisy, ja maalipinta lähti mukana yhtä kivuttoman näköisesti kuin säärikarvat vahaliuskamainoksissa.

Yks kaks kol. Teippaus, irrotus ja repäisy.

Uuden maalin sävyksi valitsimme Tikkurilan värikartasta sävyn N494 (Nefriitti). Ylläolevassa kuvassa uuni on juuri maalattuna kirkkaan työvalon loisteessa, joten pinta näyttää melko vaalealle. Moni muukin on lisäkseni tykästynyt tuohon värisävyyn, ja googlen kuvahaulla löytyy monta hyvää kuvaa sillä maalatuista pinnoista. Maaliksi valikoitui Tikkurilan Miranol, koska halusin pönttöuunista pinnaltaan kiiltävän, ja maalinhan täytyy kestää jonkun verran myös lämpöä tuolla pinnalla. Pönttöuunin kuoret on tehty usein sinkitystä pellistä, joka on haasteellinen pinta maalin kiinnipysymisen kannalta. En rapsutellut vanhaa keltaista maalikerrosta irti, joten en tiedä onko tämänkin pinta sinkitty. Jos on, niin olisipa mukava tietää mitä maalia tuo keltainen on, sillä se maalikerros oli erittäin hyvin kiinni. Tällä hetkellä tulee ihan hirveä amatöörifiilis näissä maaliasioissa, koska jokaisen sisällä maalatun pinnan osalta tilanne on ollut sama; en tiedä yhtään mitä vanha maali on, joten en tiedä sitäkään mitä sen päälle on oikeasti järkevä laittaa. Älkää vaan kokeilko näitä kotona. Mutta aikaisempien kokemusteni perusteella Miranol on mukava maali maalata, se soveltuu puulle ja metallille sisällä ja ulkona, kestää lämpöä 120 asteeseen asti ja on kiiltävä. Sillä mennään. Pikaisella googlettamisella totesin, että on sillä joku muukin pönttöuuninsa maalannut.

Pönttöuunin uusi väri

Luukut saavat uutta maalia pintaansa sitten joskus. Olkoot nyt toistaiseksi vielä ruskeat.

Lokakuu: Syksyistä puuhastelua ja talven odotusta

Tämä päivitys julkaistaan takautuvasti muiden talvikauden 2017-2018 päivitysten joukossa. (Kun blogin kirjoittaja heräsi pitkäksi venyneiltä talviuniltaan.)

Makuukammarin seinien maalaus saatiin valmiiksi, ja toistaiseksi pönttöuunin kuoret ovat huoneen ainut pinta, joka on vielä uutta maalia vailla. Taas nähtiin, että mitään ei kannata tehdä hätiköiden. Yläkerran huoneiden lattiat ovat nimittäin olleet maalauslistani kärjessä tähän asti, mutta nyt kun huoneella on vaaleampi yleisilme, lattia näyttääkin yllättäen aika hyvältä! Ainoa ongelma on, että en ole laipiota ja seiniä maalatessani ollut hirveän perusteellinen lattian suojauksen kanssa (koska oletin maalaavani sen), joten siinäpä on jonkun verran maaliroiskeita. Niistä selviää onneksi mekaanisella raaputtamisella. Täytyy vielä kokeilla pääseekö lattian tahmeudesta eroon kunnollisella puhdistamisella.

Uusittu makuukammari lokakuun lopun niukassa valossa.

Pönttöuuni odottaa vielä uutta väriä pintaansa.

Sitä paitsi tajusin lattianmaalausasiaa miettiessäni olevani muutenkin koiratalouden ehkä mahdottomimman tehtävän edessä. Jäipä kammareiden lattiat sitten maalaamatta tai eivät, tummanruskeat peittomaalilla maalatut lattiat kaikkialla muualla ovat edelleen maalauslistalla. Kuinka ihmeessä saan kaikki koirankarvat pois maalattavilta alueilta niin että märkä maali ei ole täynnä karvoja? Ja mihin laittaa koirat lattianmaalausrupeaman ajaksi? Luulen että lattioiden maalaaminen toteutetaan vasta siinä vaiheessa kun karvaisesta senioriosastosta on aika jättänyt. Nahkanapa-cockerin karvamäärää on helpompi hallita kuin kahden tuuheaturkkisen kultaisennoutajan. Mikä taas on vähemmän hallittavissa tuon pikkukoiran tapauksessa, on välillä turhankin vikkelät tassut ja niiden jättämät jäljet kuivavaan maalipintaan.

Makuukammarin seinien hieman yksitoikkoista tasavärisyyttä ajattelin yrittää rikkoa isolla sängynpäädyllä, joka syntyy niin sanotusti omasta päästä vähistä tarpeista sillä periaatteella että kävellään kierros saaren ympäri ja katsotaan mitä tarpeita löytyy. Projektiin löytyi koivuvanerilevy, puutavaraa, maalia ja alakerran pikkukammarin seinän tapetoinnista jäneet tapettirullien ja liisterin loput. Valaistusasia makuukammarissa alkaa hahmottua sängynpäädyn myötä sellaiseksi, että taidan alkaa etsimään sopivia seinävalaisimia jotka voi kiinnittää päätyyn.

Tulisiko siitä sängynpääty?

Mies valmistautui talveen tehtailemalla tarpeelliseksi katsomansa määrän yksinkertaisia ja oikein mitoitettuja puunkantotelineitä.

Millainen on oikein mitoitettu puunkantoteline? Korkeudeltaan sellainen että kannettaessa se ei viistä maata ja mitoiltaan muutenkin sellainen että kantaminen on helppoa. Ne on helppo täyttää ja mahtuvat hyvin tulisijojen viereen. Esimerkiksi Ikean kassit ja viirakankaasta tehdyt polttopuukassit ovat yksinkertaisesti liian isoja, jolloin niiden kantaminen on hankalaa, eivätkä ne ole varsinaisia kaunistuksia uunien edustalla.

Monenlaista koria, kassia telinettä ja muutakin viritelmää polttopuiden kantoon on tietysti tarjolla, mutta niille näkyy löytyvän luovempiakin käyttötarkoituksia.

Lokakuun loppu näyttikin siltä, että puunkantotelineet ovat entistä enemmän tarpeeseen. Kuun lopulla saatiin jo esimakua lumisateessa veneilystä.

Tuvan uusi takka

Syyskuun puolivälissä tuli roudattua takantekotarvikkeet saareen; yli kolme letkaa tiiliä, sata tulitiiltä, muutama sata kiloa saviuunilaastia ja kaikkea muuta tarpeellista eristeistä muurauslaastiin. Toivottavasti isä ja äiti eivät kohta suhtaudu kovin epäilevästi saariviikonloppukutsuihin, kun tällä kertaa he löysivät itsensä näiden takan osien kimpusta ja risujen poltosta, ja edellisellä käyntikerralla tyhjensimme äidin kanssa ulkohuussin alusen. Ei varmaan kohta tarvitse ihmetellä miksi meillä ei käy vieraita... Mutta tuhannet kiitokset siis taas kerran avusta heille <3

Seuraavalla viikolla laiturilta hyppäsivät veneen kyytiin muurari apupoikineen ja loput tarvikkeet, ja kolmen päivän kuluttua meillä oli kaksi saneerattua piipun hormia ja uusi takka! Ja arvatkaa onko varsinkin isäntä onnesta soikeana, koska hänen ehdoton suosikkinsa lämityslaitteiden joukossa - Kotiliesi 20 - sai vihdoin ja viimein kunnolla toimivan hormin. Tämän lystikkään puuhellan kanssahan olemme kokeneet jo jos jonkinlaisia käänteitä vaikka yhteinen matkamme ei kauhean pitkä vielä olekaan (Puuhellan tarina, Puuhella saa kunniatehtävän ja muita jouluvalmisteluja). Kunnollisen vedon myötä meillä koittaa nyt ihan uusi aikakausi Kotilieden kanssa, ja arvelen isännän odottavan entistä enemmän tulevan joulun kinkunpaistoa. Fiilis on hieman sama kuin siinä hölmöläisvitsissä, jossa hölmöläiset saivat uima-altaan johon innoissaan hyppivät ja totesivat että sitten on vielä hauskempaa kun altaaseen saadaan vettä.

Takasta olin lähettänyt muurarille inspiraation lähteeksi etukäteen pari kuvaa kivan näköisistä muuratuista takoista ja pohjan mitat, ja siitä eteen päin homma jätettiin muurarin haltuun. Toinen inspiraatiokuvista on pyörinyt mukana matkassa jo saunatuvan sisustusta mietiskellessä, ja toisen löysin muistaakseni etuovi.comin kautta kivoja takkamalleja etsiessäni. Perusperiaate on molemmissa sama, eli ala- ja yläosassa on tuollainen levike. Miksikä sitä nyt virallisesti sanotaankaan. Jokaiselle sivulle kiertävä välihylly näytti myös mielestäni hauskalle.

Tuumasta toimeen. Takan ja puuhellan hormit pinnoitettiin, ja sen jälkeen tupaan alkoi nousta uusi takka. Joulusiivouksen jatko-osat kaksi ja kolme tuli muuten suoritettua vielä tässä matkan varrella, mutta kattoa ja seiniä ei onneksi tarvinnut uudelleen pestä.

Viikko takan muurauksen jälkeen purettiin valumuotit ja ohjurilaudat pois, ja takan kuivaminen jatkuu vielä vajaan viikon ilman tulia. Takka näyttää isolle, ja sitä se muurarin mukaan onkin. Nykystandardeihin verrattuna takka on tämän kokoiseen tupaan yli-iso, mutta tupakaan ei ole nykystandardien mukaan eristetty, joten saa takassa kokoa ollakin. Tällä lämmittimellä on mukava lähteä talvelle. Ennen pinnan rappausta takka saa nyt kuivaa rauhassa ja olla tovin käytössä.

Syyskuu: Jos nyt aloittaa niin loppua ei näy

Tämä päivitys julkaistaan takautuvasti muiden talvikauden 2017-2018 päivitysten joukossa. (Kun blogin kirjoittaja heräsi pitkäksi venyneiltä talviuniltaan.)

Takan muurauksen ollessa ammattilaisten käsissä oli talon omalla väellä aikaa viritellä uusia projekteja alulle. Monikossa siis. Avaimet onnistuneeseen yhdessä remontoimiseen on nimittäin siinä, että molemmilla on oma projektinsa.

Isäntä avasin sen verran ison remonttikohteen, että siihen palataan vielä useamman kerran. Mutta alkupalat näyttivät tältä:

Aurinkoinen syyskuun 24. päivä tuntui sopivalta ajankohdalta aloittaa kuisti- ja parvekeremontti. Kuisti suojattiin talven ajaksi rakennusmuovilla, ja tästä jatketaan keväällä. Meillä ei ole tiedossa milloin nyt pois purettu kuisti on tehty, mutta alkuperäinen se ei ollut. Jossakin vaiheessa kuistin yläpuolella ollut parvekekin on purettu pois, ja kuistiremontin myötä parveke on tarkoitus palauttaa paikalleen. Ovihan kuistin yläpuolella odottaa jo valmiina. Emme ole onnistuneet saamaan käsiimme mistään vanhoja kuvia paikasta, joten alkuperäisestä kuististakaan ei ole käsitystä. Toisaalta olen antanut itseni ymmärtää, että kuisti on se osa vanhoissa taloissa, joka usein eli ajan mukana. Vaikka talot muuten säilyivät entisellään, kuistit ovat muuttunut helpommin aikojen saatossa vastaamaan erilaisia tyylisuuntauksia remonttien yhteydessä.

Erottamattomat kumppanukset mies ja moottorisaha

Toinen syyskuun lopulla aloitettu uudistus oli meidän makuukammarimme maalaus.

En tiedä millä nimellä tuota seinien alkuperäistä ruskeankeltaista väriä pitäisi kutsua, mutta joka tapauksessa se sai jäädä nyt vaaleansinisen maalipinnan alle. Itse olisin valinnut hieman enemmän vihreään taittavan sävyn seiniin, mutta tämä oli vaihtoehdoista enemmän miehen mieleen minun arpoessani kolmatta päivää kahden eri sävyn välillä. Vasemmanpuoleisessa kuvassa maali näyttää erehdyttävän valkoiselle, mutta oikeanpuoleisessa kuvassa sävy on lähempänä sitä mitä se on luonnossa. Maalina oli tällä kertaa minulle uusi tuttavuus Coloria Greenline Remonttimaali. Erityisesti muovittomuus ja hyvä puhdistuksen ja pesun kesto kiinnittivät huomioni tässä maalissa. Vanhan maalin tyypistä ei ole minkäänlaista käsitystä, joten jää nähtäväksi kuinka hyvin uusi maali tulee seinässä pysymään. En uskaltanut käyttää esimerkiksi maalipesua vanhan maalin puhdistamiseen, koska nämä seinät ovat kaikkien muiden seinien tapaan enso-pahvia tai -tapettia, enkä tiedä kuinka pahville kävisi maalipesukäsittelyssä. Pesin seinät kidesoodalla ja sen jälkeen ihmesienellä sekä hioin kevyesti siinä toivossa että vanha maalipinta hieman karhentuisi. Laipio on maalattu Teknoksen paneelikattomaalilla, kuten muutkin valkeaksi maalatut laipiot tähän mennessä.

Kummassakaan projektissa ei edetty syyskuussa alkua pidemmälle. Makuukammarissa oli vielä pönttöuuni maalaamatta, enkä edelleenkään tiennyt mitä tekisin lattian kanssa. Yläkerran makuukammareiden lattiat on käsitelty jollakin tavalla hieman punertaviksi tummanruskeiksi. Pinta on kuitenkin läpikuultava eikä peittomaalattu. Nykyaikaisilla pesuaineilla pestessä pinta muuttuu hieman tahmeaksi. Mutta johtuuko se sitten itse käsittelystä vai sen pinnalla olevasta liasta? Meille ei ole vielä selvinnyt mikä tuo lattiassa oleva käsittely on, joten myös lattian kohdalla on täysi arvoitus mikä maali siinä kestäisi, ja tuleeko alla oleva käsittely maalipinnasta läpi. Yöpöydät ovat menossa vaihtoon kunhan vain tietäisi mitä on tulossa tilalle, samoin valaisimet pitäisi löytää, ja seinätkin näyttivät sen verran yksivärisiltä ja jollakin tavalla tylsiltä - ja ehkä koko huone hieman liian siniseltä - maalauksen jälkeen, että jotakin täytyy vielä keksiä... Taas kerran on todettava että onneksi olemme hyviä sietämään keskeneräisyyttä. Kunhan vain jossakin välissä saisi aina nämä keskeneräisyydet päätepisteeseensä.

Luonto saattaa kuitenkin tunnollisesti joka kesän päätökseen hienolla väriloistolla.

Suojamuovi suoraan helvetistä

Takan purku, riita ja suursiivous samassa paketissa. Kaikki tuo suojamuovin takia tai ansiosta, miten sen nyt haluaa nähdä. Meidän tuomiomme kyseisestä muovista on että kyllä se ehkä johonkin näpertelyyn kelpaa, mutta jos meinaat piikata takan kappaleiksi tuvassa, hanki jotakin muuta muovia, ja suojaa tiiviisti tarpeeksi suuri alue että siinä mahtuu työstentelemään. Puhun nyt siitä lähes elmukelmunohuesta muovista, jossa on ohut maalarinteippi yläreunassa jolla muovin saa olevinaankätevästi kattoon kiinni. Ja huom! Muista vielä kerran varmistaa että muovi ylettää lattiaan asti. Jos vielä joku suosittelee tuota tuomiopäivän keksintöä minulle, kiedon kyseisen henkilön siihen muoviin.

Noh, muovi huono, takan purku hyvä. Kaikki alakerran irti lähtevät tekstiilit pyykätty, matot pesty, torppa luututtu puoliksi lattiasta kattoon. Toinen puoli on vielä jäljellä. Joten ei lopputulos ihan katastrofaalinen loppujen lopuksi ole. Päätin että tämä saa mennä jo alustavasta joulusiivouksesta. Olisihan se oikeastaan jo pitäny arvata, että kun olemme jossakin tekemisissä mökin savupiipun kanssa, jotain menee pieleen. Koska niin vain on tupannut käymään.

Niin tosiaan, mies purki takan. Ikävä kyllä persoonallisen muotoinen avotakka sai nyt lähteä vaikka olimme pitkään sitä mieltä että se säilytetään. Syy purkamiseen oli siinä, että takka oli tosiaankin avotakka josta ei ollut lämmityksessä hyötyä, ja pienen kammarin vanha pönttöuuni on ollut niin kovassa käytössä, että se alkaa vetelemään tätä menoa pian viimeisiään. Lämpökin leviäisi tasaisemmin tuvasta kuin pikkukammarin nurkasta. Nyt on sitten tuvassa vapaa paikka varaavalle takalle, joten hyvä tulee olemaan tämänkin tarinan loppu. Ensi talvena tupaa lämmitetään uudella tulisijalla, ja toinenkin talviolosuhteita parantava puuha on vielä tulossa toivottavasti ennen jäitä. Sitä ennen saareen kuitenkin pitäisi taas tuoda tarvikkeita muurari-Markulle takkaa varten. Alustava ostoslista sisälsi kolme letkaa tiiliä, 100 tulitiiltä, joitakin satoja kiloja saviuunilaastia, takkaluukku ja olihan siinä vielä jotakin muutakin. Tarvikkeet odottavat hakijaansa Pieksämäen K-Raudassa, jossa paras Rautakaupan Täti on ne jo hoitanut suoraan muurarilta saamansa listan perustella noutoa vaille valmiiksi, joten huomenna peräkärry perään ja hakemaan.

Kiivetään vintille

Pimenevinä syysiltoina voi nyt tunnelmoida saunan vintillä, sillä se on valmis sillä siellä alkaa olla suurinpiirtein kaikki kohdallaan. Pari valaisinta ja sähköt vielä puuttuvat, mutta sen ei tarvitse antaa häiritä millään tavalla upeista syksyisistä auringonlaskuista ja kynttilöiden ja lyhtyjen valosta nauttiessa. Sateisena päivänä voi kellahtaa hetkeksi katon lappeen alle pitkälleen kuuntelemaan sateen ropinaa.

Auringonlaskun ihailua saunan vintillä 6.9.2017

Vaikka sen kummemmasta tilasta ei olekaan kysymys kuin saunan vintistä, olen aika ylpeä siitä mitä olemme siellä saaneet aikaiseksi. Vintti on kattoa lukuunottamatta ihan kokonaan meidän omien kättemme jälkeä.Välillä olen jo ehtinyt ihmettelemään kuinka yhden vintin kanssa on tuhrautunut meiltä niin paljon aikaa, mutta kun miettii kaikkia työvaiheita matkan varrella, onhan siinä tullut tehtyä yhtä ja toista kun aloitimme paljaasta päätykolmioiden rungosta. Puhumattakaan tyhjennys- ja purkutöistä jo sitä ennen. Vintillä on kai joskus ennenkin ollut kesähuone. Alunperin vintti oli jaettu väliseinällä kahteen osaan ja toiseen päätyyn oli rakenettu huone tunnelmallisine kukkatapetteineen joista oli vielä rippeitä jäljellä siellä täällä. Aikojen saatossa vintistä oli tullut varasto, ja vintiltä käsin sai helposti heti kättelyssä informaatiota saunarakennuksen tilasta ostohetkelä.

En enää tarkkaan edes muista milloin päätimme tehdä vintistä kesähuoneen. Senhän jo tiesimme että vintti täytyy purkaa kokonaan saunaremontissa, joten ajatus kesähuoneesta taisi tulla aika nopeasti vanhan vinttihuoneen inspiroimana. Yhtenäinen isompi vinttitila näytti välittömästi mukavalle kun vanha väliseinä purettiin pois.

Jäädessämme saunaremontin kanssa omillemme perustus- ja runkotöiden jälkeen, oli vintin osalta edessä ensimmäisenä päätykolmioiden ulkolaudoituksen tekeminen ja maalaaminen. Vintin lattiaa päästiin myös tekemään kun sauna alapuolella saatiin valmiiksi.

Talteen otetut kuivat eristepurut levitettiin takaisin paikalleen ekovillalevyjen päälle. Alunperin purujen alla oli vanhoja sanomalehtiä, joita saimme useamman kappaleen talteen hyvässä kunnossa. Sitten asennettiin lattialaudoitus. Lattiatyö oli ihan kokonaan isännän itsensä käsialaa maalausta myöten, ja siitä tuli tosi hyvä, (vaikka ikinä ei kuulemma tule muuta kuin valitusta kun hän jotakin tekee, mutta lattiahommasta en kyllä ainakaan valittanut kertaakaan). Ja rehellisyyden nimissä kyllä koko vintti on pääasiassa isännän tekemä. Minä toimin oikeastaan vain sahurina ja maalarina silloin kun paikalle ehdin.

Sitten olivat vuorossa sisäseinät. Ja hei! Ensimmäinen täysin valmiiksi kunnostettu ikkuna on jo paikallaan vintillä. Vaihtuvan maisemataulun lisäksi ikkunaa katsoessa näkee pienen pilkahduksen lähes sadan vuoden taakse. Kuinka monta tämän päivän ikkunaa kunnostetaan saman ajan jälkeen?

Siinähän niitä on. Vanhoja ikkunoita kunnostettavana eri vaiheissa.

Päätykolmiot laudoitimme sisältä päin raakalaudalla, ja pitkille matalille sivuille tuli lomalaudoitus, jossa hyödynnettiin saunatuvan laipion uudistamisesta yli jääneet tuppeensahatut tervaleppälaudat. Maalauksessa mentiin vintillä kaikkien uusien puupintojen osalta ihan nykyaikaisilla jokaisesta rautakaupasta löytyvillä maaleilla. Lattiaan ja seinien lomalaudoitukseen tuli Betoluxia, ja päätykolmioiden raakalaudoitukseen Tikkurilan Jokeria. Lattian olisin halunnut maalata Permolla, ja itselleni oli yllätys että sitä ei löytynyt suoraan minkään paikallisen rautakaupan hyllystä. Oletin sen olevan kuitenkin sen verran yleinen puulattiamaali että sitä olisi ollut varastossa, mutta ei. Hieman tuli taas sellainen tunne, että asiakkaalle myytiin sitä mitä kaupassa haluttiin myydä, eikä sitä mitä asiakas olisi alunperin halunnut ostaa. Kaikkien paikallisten maaleja myyvien kauppojen varastovalikoimat näyttävät olevan niin samasta puusta veistetty, että jos haluaa yhtään mitään muuta kuin perus-tikkurilaa tai  -teknosta, menee välittömästi tilaustavaraksi. Miksi asiakkaille ei haluta tarjota esimerkiksi muovittomia maaleja suoraan hyllystä? Varastossa pidetään tietysti tuotteita, joilla on iso menekki, mutta ehkä joitakin maaleja menisi enemmän jos niitä olisi saatavilla suoraan hyllystä. Vai olenko ainoa tällä kylällä joka on hieman höyrähtänyt tässä maaliasiassa, tiedä sitten. Vintillä kaikki maalattavat puupinnat olivat uutta puuta, ja rakenne on sen verran harva (kauniisti sanottuna hyvin tuulettuva) ja eristämätön, että kosteus pääsee kyllä menemään ja tulemaan sisä- ja ulkolaudoituksen välillä ja välistä ihan vapaasti. Itse mietin myös katon maalaamista, mutta miehen ehdotuksesta se jätettiin ainakin toistaiseksi maalaamatta.

Päädyimme kauttaaltaan valkeisiin pintoihin maalattavien pintojen osalta (Tikkurilan sävy S503). Koirat eivät tassuttele vintillä, joten tämä on ainoa paikka meillä missä voi olla valkea lattia ilman kurajälkiä. Paitsi lellikoira-cockeri tietenkin tassuttelee, koska se seuraa omia ihmisiään joka paikkaan varjon lailla.

Kuistin yläpuolella lattia tehtiin muuta lattiaa alemmaksi, ja syntyneeseen koloon mahtuu juuri sopivasti 140 cm leveä patja. Ja cockeri mahtuu mielestään juuri sopivasti 140 cm leveälle patjalle.

Vintin toiseen päätyyn tehtiin nukkumatiloja molempien katonlappeiden alle. Sisustuksesta tuli raikas sini-valkoinen, koska pidän siitä väriyhdistelmästä, sillä saa hitusen merelllistä fiilistä, ja se sopii osuvasti myös Suomen juhlavuoden teemaan. Nukkumispaikat rajattiin kankailla joiden taakse patjat ja petivaatteetkin saa suojaan silloin kun ne eivät ole käytössä. Toiseen päätyyn tehtiin istuskelupaikka vaikka sitä auringonlaskun ihailemista varten. Kalustus koottiin 50-luvun huonekaluista, jotka ovat sopivan siroja pieneen tilaan. Kalusteista suurin osa oli saaressa jo ennen meitä, ja kalustusta täydennettiin mummon ja papan vanhalla liinavaatekaapilla sekä toisen pappani veljen vanhalla putkiradiolla, joka toimii tosin vain rekvisiittana ainakin toistaiseksi. Tuoleihin ompelen irrotettavat ja pestävät kangashuput kunhan sopiva kangas tulee vastaan.

Tilaa nukkumiseen...

...ja oleiluun

Itse askarreltujen taulujen kuvat ovat aitoja kopioita Varkauden Pirtinniemen telakalla 1900-luvun alussa valmistettujen laivojen työpiirustuksista.