Asemasotavaihe

Kovin on talvi kaivautunut tiukasti poteroonsa, eikä ymmärrä luovuttaa vaikka kinos- ja jäätappiot ovatkin jo suuret (tällä rintamalla jo käytännössä sataprosenttiset, mutta pohjoisessahan kahta edellä mainittua vieläkin riittää). Terturin rakennusprojektistakin hyytävä sää otti taisteluvoiton, mutta sota ei ole vielä sodittu; kevät jatkaa etenemistään ja terturinrakennusjoukot palaavat taistelutantereelle uusin voimin kunhan on ensin lämmitetty takkaa kotona pari päivää, koska pohjoistullen puhaltamat aallot selällä ovat sen verran isoja että meidän pienellä tasaperäveneellä kulkeminen tuntuu jo hieman arveluttavalta ajatukselta. Ja muutenkin, olisi se kuitenkin kohtuullista että tähän aikaan vuodesta lämmintä olisi enemmän kuin 0,5-5 astetta. Niissä lukemissa tässä nimittäin on viime päivät menty.

Rae-/räntä-/lumikuuro uudelle laiturille kesäkuun ensimmäisen päivän kunniaksi.

Hyvälle mallille terassilaituri on kuitenkin jo saatu säistä huolimatta. Ja olihan toukokuun aikana jokunen hyvin lämminkin päivä, mutta niitä häiritsi ikävästi poikkeuksellisen kiivas työputki meillä molemmilla.

Jäiden lähtöä saatiin odottaa Kinkamonselällä tänä vuonna 16.5. asti.

Lopummasta kuuta päästiin pikkuhiljaa itse asiaan. Kinkamonselän lautturille tuli töitä myös tänä keväänä, kun terturin kansilankkujen rahtaus suoritettiin Saimaalinkin kalustolla. Kahdeksan tuuman levyistä ja viisi senttiä paksua sahattua lankkua rahdattiin saareen 380 metriä. Viimeksi lautalla seilattiin melkein päivälleen vuosi sitten. (Tavarakuljetuksia saareen)

26.5.2017: Lankut mantereen puolella suoraan kuorma-auton lavalta lauttaan...

...ja lautasta työmaalle.

Tästä eteen päin homma olikin sitten taas tuttua sahaamista, sirkkelöintiä ja sutimista. Tulevat ja menevät sadekuurot tosin häiritsivät tekemistä jonkin verran useana päivänä, kunnes sitten luovutimme jo melkein loppumetreillä, annoimme sään haltijalle periksi ja siirryimme odottelemaan poutaisempaa ja ennen kaikkea lämpimämpää terassintekokeliä.

Sateiden välissä oli välillä kovin kaunistakin, mutta kylmää.

Aina siinä välissä kun oli poutaa, lankkujen alapuolet tervattiin, ja yläpuoli käsiteltiin Virtasen maalitehtaan tervapetsillä, joka on käytännössä tervan, tärpätin ja pellavaöljyn sekoitusta. Sitä voisi periaatteessa tehdä kyseisistä ainesosista itsekin kunhan vain aineiden suhteet menevät oikein että pinta myös kuivuu joskus. (Tervantahmea terassi olisi hieman epäkäytännöllinen. Meille riittää, että pikkukoira nuohoaa keskeneräisen terassin alla selkäkarvat tervassa, joten emme ottaneet enää sitä riskiä että tervaisimme myös kaikkien terturilla kävelevien jalka- ja tassunpohjat.)

Kurkistus valmiiseen pintaan

Vaikka sää on huono, ei tarvitse peukaloita pyöritellä sillä pikkukammarin projektissa riittää vielä viimeistelytöitä sateiden ajaksi. Menossa on vielä oviaukkojen ja ikkunanpielilistojen maalausta. Ja muurille ja pönttöuunille ptiäisi vielä tehdä jotakin. Mukava tuolla on kuitenkin jo sohvan nurkkaan käpertyä sadetta pitämään, ja harvoin on tarjolla köllöttelypaikka ilman pientä mukavuudenhaluista puskaohjusta.

Noh, tämä ei jää tähän. Terturin kimppuun palataan heti säiden salliessa. Ja siitä on tulossa hieno!