En enää muista minkä merkkinen mummoni pulsaattoripesukone oli, mutta muistan kuitenkin että hän kesäisin sillä pihasaunalla pyykkäsi, ja että kone oli sinivalkoinen, niinkuin tämä itsenikin hankkima. Olen sen verran nuorta ikäluokkaa, että en muista pulsaattoripesukonetta muualla toiminnassa nähneeni kuin mummollani. Muistot vihreästä nurmimatosta paljaiden varpaiden alla saunapolulla, mummon kauniisti kukkivista kukkapenkeistä, suurista pihakoivuista ja tuosta mystisestä pihalle kannettavasta pyykkikoneesta saivat aikaan sen, että vanhan pulsaattorikoneen hankkiminen saareen oli minulle itsestäänselvyys. Mainio 30 onkin ilahduttava kodinkone saariolosuhteisiin. Hieman soutuvenettä isommalla veneellä kulkiessa sitä kummasti arvostaa asioiden keveyttä ja kompaktia kokoa, ja vekotin tulee toimeen ilman juoksevaa vettä. Parkkeerasin Mainion saunaan - muuripadan välittömään läheisyyteen - ja pyykkäsin pari koneellista pyykkiä samalla kun mies ahersi saunan vintin kimpussa.
Olemme molemmat mieheni kanssa jonkinlaisia keskeneräisten asioiden mestareita, mikä saattaa välillä antaa sen vaikutelman, että asiat ovat viimeistelemättä. Todellisuudessa ne ovat vain vähän kesken. (Kaksi ihan eri asiaa.) Niinkuin tuoreimpana esimerkiksi tämänviikkoinen kukkien istutusepisodi, jonka piti olla varsin simppeli "laitan nämä pari taimea tähän valmiiseen kukkapenkkiin" -juttu. Koska tietty pihan kohta kukkapenkin vieressä sattui puhuttelemaan minua suuresti juuri sillä hetkellä kun iskin lapion ensi kerran maahan, päädyin kukkien istuttamisen sijaan tekemään jonkinlaista puutarha-arkeologista kaivausta kukkapenkin vieressä. Lopputuloksena olen kärrännyt pitkin viikkoa kottikärrylasteittain maata pois kyseiseltä paikalta, ja kukat ovat edelleen istuttamatta.
Olisiko voinut vaan istuttaa ne kukat? |
Terturikin on vielä hieman keskeneräinen, sillä narukaide on asentamatta. Kalustuskin näyttää kovin pieneltä terassilaiturin kokoon nähden. Yhtä kesken olevaa projektia on kuitenkin edistetty, ja riskinä on, että kunnostettavana olevia saunan ikkunoita saataisiin vihdoin ja viimein paikoilleen lähiaikoina.
Alunperin kotiterassille tekemämme kulmasohva näyttää täällä yllättävän pieneltä. Etualalla oleva vanha aurinkovuode on löytö mökin varastosta. |
Kurkistus saunan vintin lattiaan. Täällä riittää vielä tekemistä! |
Toiset vetävät juhannukseksi lipun salkoon. Me koepystytimme lipputangon juhannuspäivänä, ja kaadoimme sen sitten takaisin alas viimeistelyä ja maalaamista varten. Lipputanko on isännän itsensä tekemä saaresta kaadetusta puusta, ja näytti sopivan vanhaan lipputangon jalkaan kuin nenä päähän.
Tänä juhannuksena ei nostettu vielä lippua tankoon, mutta nostettiin lipputanko. Melko juhlavalle tuntui sekin. |
Perinteisempää juhannuksen viettoa edusti juhannuskokko, jota emme tänä juhannuksena polttaneet itse, vaan veneilimme kauniissa kesäillan auringonlaskussa monen muun tapaan Yölinnunsalmen kokolle.
Yölinnunsalmen juhannuskokolle tullaan veneillä |
Ja tietysti jotakin uuttakin on lähiaikoina luvassa. Metsäinen ympäristö kokee lähiviikkoina toivottavasti suuren ja mieluisan muutoksen, sillä metsäkonekaluston pitäisi vihdoin olla heinäkuun alkupuolella tulossa saareen. Kesä jakuu siis varsin puuhakkaissa merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti