Toisena mökkiviikonloppuna tuli tehtyä
perusteellinen mökin siivous. Wunderbaumeista ei taida löytyä valittavaksi
tuoksua ”vanha talo”. Ehkä siitä syystä että tunkkainen ei ole kai kovin monen
lempituoksu. En kuitenkaan mahda sille mitään, että minusta tuoksu oli jostakin
syystä myös kotoisa ja lämmin. Minulla ei ole ollut onneksi "kunniaa" asua
hometalossa, joten sen hajusta olen onnellisen tietämätön. Miehellä on kuitenkin
valitetavasti siitä kokemusta, ja mökin hajumaailmaa määritettiinkin
tutustumiskäyntikerroilla hänen nenällään tarkasti. Yhdistettynä rakenteiden tutkimiseen ja
siihen tosiasiaan, että rakennuksesta puuttuu vesiputket ja kosteussulut ynnä
muut muovirakenteet ja turhat eristeet, olemme melko luottavaisia, mitä päärakennukseen tulee.
Vaikka vanhan talon tuoksu tuntuikin mukavalta,
tunkkaisuudesta haluttiin siitäkin huolimatta eroon. Siivouksen yhteydessä
päätimme luopua osasta vanhoja tekstiileitä, ja säilytettävät
tekstiilit matkasivat kotiin pesukoneeseen. Omasta mielestäni saimme aikaiseksi
yllättävän paljon. Jopa mökin vintti tuli tyhjennettyä, ja vieläpä pääasiassa
nuorison toimesta.
Koska meillä ja mökin tavaroilla ei ole vielä
yhteistä kuljettua matkaa, ajattelin kokeilla Marie Kondon KonMari-menetelmän
perusajatusta siitä, että säilytetään vain ne asiat, jotka ilahduttavat itseä. (Olen tosin sitä mieltä että menetelmässä on ontuvia kohtia.) Puhun siis kirjasta KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika
(Marie Kondo, 2015). Pitäisi ehkä lukea kirja itse, jos vaikka saisi
kysymyksiin vastauksia. Tähän asti olen vain kuullut kyseisestä opuksesta
ja lukenut kirjaa koskevia kirjoituksia. Asiaan sen enemmän perehtymättä päätin kuitenkin kokeilla menetelmää käytännössä. Ohjeethan luetaan yleisemminkin vasta sen
jälkeen kun on kokeiltu tehdä itse ja mietitään mikä meni pieleen, joten miksi ei siivotessakin sovellettaisi
samaa.
Siivotessa mökin kanssa ehti jo hieman seurustella.
Oviin ja ikkunoihin täytyy laittaa tiivisteet. Vintille on lisättävä purua.
Yläkerran matalat huoneet tarvitsevat ehdottomasti vaaleaa pintaa. Kaikki valo
tuntuu nyt häviävän tummaan lattiaan ja kattoon.
Vintin tyhjennystä auttoi kummasti yläkerran ovi, joka johtaa kuistin katolle. Asiassa ei ole ajateltu räystäskourujen puhdistamisen helppoutta, vaan kuistin yläpuolella alunperin sijainnut parveke on purettu pois. Niin ja kourujakin täytyy jossakin vaiheessa lisätä, koska niitä on tasan yksi.
Portaat yläkertaan ja yläaula tummine pintoineen |
Toisen kammarin pieni ikkuna on pohjoiseen päin, ja tummat pinnat pimentävät huonetta luonnonvalon puutteen lisäksi |
Vintin tyhjennystä auttoi kummasti yläkerran ovi, joka johtaa kuistin katolle. Asiassa ei ole ajateltu räystäskourujen puhdistamisen helppoutta, vaan kuistin yläpuolella alunperin sijainnut parveke on purettu pois. Niin ja kourujakin täytyy jossakin vaiheessa lisätä, koska niitä on tasan yksi.
Parvekkeen ovi |
Päädyimme poistamaan yhdeltä tuvan seinältä myös
tapetin, joka ei ilahduttanut meitä. Tapetin alta paljastunut ovi puolestaan
ilahdutti. Olimme arvelleetkin, että seinän on täytynyt olla alunperin ainakin
osittain – jos ei jopa kokonaan – auki. Seinän kanssa tarinointia jatketaan
myöhemmin.
Onkohan tuoksu ensi viikonloppuna vähemmän tunkkainen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti