maanantai 26. syyskuuta 2016

K niinkuin tuoli

Tuolit näyttävät aiheuttavan minulle nyt lisää hämmennystä miehen satulatuolin lisäksi. Olen luullut K-tuolin tarkoittavan Harri Koskisen Woodnotesille suunnittelemaa tuolia, mutta sepä ei olekaan se aito ja alkuperäinen K-tuoli!

K-tuoli 1930-luvulta
Aloitetaanpa alusta. Mökin kalusteisiin kuuluu mm. kolme paria enemmän tai vähemmän vanhoja nojatuoleja. Kansalaisopiston kurssit alkoivat taas pari viikkoa sitten, ja vanhojen huonekalujen innoittamana tämän talven harrastusvalintaruletti pysähtyi huonekalujen entisöinnin ja verhoilun kohdalle. Myös puutöihin riittäisi taas tekemistä, mutta ei mopolla mahottomia; resurssit nimeltä aika ja raha asettavat omat rajoituksensa ihmisen touhuille. Mutta entisöintiin mentiin siis. Valitsin ensimmäisiksi uhreikseni tuolipareista kiinnostavimman eli vanhimman. Samanlaisten tuolien kunnostamisesta löytyy netistä paljon tietoa, ja sain vaikutelman että nämä ovat verhoomoissa tuttu näky. Sitten törmäsin tuolin yhteydessä nimitykseen K-tuoli. Tosiaan, alkuperäinen K-tuoli on verhoilijamestari Alfred Kanervan pula-aikaan (1930-luvulla) kehittämä kangasverhoiltu puukäsinojallinen suoralinjainen lepotuoli. (http://www.verhoiluliike-kanerva.fi/index.html). Samalla ajatuksella tuoleja on valmistettu usean vuosikymmenen ajan.

Omat yksilömme ovat K-tuolin historian alkutaipaleelta, sillä kuten jo kankaan alta paistaa, tuoleissa on käytetty meriheinää, jota on ollut käytettävissä ennen sotia, mutta ei heti sotien jälkeen, koska se oli tuontitavaraa. Tämän minulle tiesi kertoa entisöinnin opettaja. Verhoilukangas (tai se mitä siitä on jäljellä) on alkuperäinen. Kankaan väri on vuosikymmenien saatossa haalistunut voimakkaasti. Alkuperäistä tummempaa vihreää oli näkyvillä käsinojien alla.

Tuolia purkaessa paljastuivat taidokkaat meriheinästä tehdyt kolmikerroksiset reunakanttaukset. Tuolin sisusosat ja jousitus ovat onneksi niin hyväkuntoiset, että ne voidaan käyttää uudestaan. En tiedä selviäisinkö vastaavien kanttausten tekemisestä.


Nyt pitäisi sitten ihmisen tietää millaisen kankaan hän tuoleihinsa haluaa... Ja palautetaanko puuosiin alkuperäinen tumma väritys vai jatketaanko valkoisilla puuosilla. Olisiko kangas yksivärinen vai monivärinen, kuviollinen vai ei-kuvioillinen. Jos valitsen jonkun varman perusvärin, tuntuuko se kuitenkin tylsältä, jos taas jonkun rohkeamman kuosin, kyllästynkö siihen. Pitäisi käydä yhteen tuvan muiden kalusteiden kanssa... tai entäs jos kuitenkin haluaisinkin jossakin vaiheessa sijoittaa tuolit jonnekin muualle. Sitten vielä se kankaan puhdistettavuus, tai ainakin jonkinlainen suojattavuus. Ennemmin tai myöhemmin kankaassa on varmasti kuratassun jälkiä. Ja hinta! Jos satun löytämään juuri sen oikean kankaan tuoleihini, se maksaa niin paljon että pysty, Pidän kankaista, mutta sen oikean valitseminen on aina yhtä vaikeaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti